Tammikuu 2013 jo historiassa. Uusi Vuosi alkoi ja jokainen meistä odottaa jotain, mitä tämä vuosi voi tuoda. Monet pelkäävät kriisiä, toiset ajattelevat ja toivovat, että kriisi on jo ohi, mutta kriisiaikana ja hyvinä aikoina meillä on se Kuninkaan käsky, joka kutsuu eteenpäin – viedä evankeliumin valoa pimeään maailmaan. Vielä kerran kiitos kaikille, jotka olivat vuonna 2012 mukana, mutta tästä vuodesta emme tiedä mitään ja kuitenkin ensimmäinen kuukausi jo mennyt pois.
Sananmukaisesti autonpurkua Muurmannissa
Heinäpaalin jarrut pettäneet liikennevaloissa?
Lapset tykkää Arturista
Keväisiä sointuja.
Jo tammikuun alussa alkoi mielenkiintoinen matka Murmanskiin ja Murmanskin alueelle. Matka oli mielenkiintoinen jo siksi, kun sen aluen vanhin pastori tietää minusta jo vuodesta 1987. Silloin hän kävi Petroskoissa mummon luona ja kuuli naapuripojilta, että heidän luokassa on joku Artur-poika, joka uskoo Jeesukseen ja soittaa kitaraa. Hän pyysi kysyä täältä Arturilta muutamia Raamatun paikkoja, kun itse yritti lukea tätä Kirjaa. Nuori miehen nimi oli Sergei.
Artur ja Sergei
Viime syksynä tämä Sergei, joka tuli uskoon, sai kuulla, että minä olin muutaman kerran käynyt Murmanskissa ja hän löysi minut. Serge soittii ja pyysi minua Murmanskin alueelle pitäämään Joulutapahtumaa eri kaupungeissa. Kävin siellä mielenkiinnolla. Sain tutustua paikallisiin ihmisiin veljien kanssa. Hyvät muusikot ja laulajat. Kysyin, mitä varten minä tulin tänne, kun itse osaatte laulaa, soittaa ja todistaa ihmisille. Vastaus oli odottamaton: ”Emme uskalla mennä itse ihmisien eteen”.
Muurmannin kansaa.
Neon tori
Tytöt tarkkana.
Toisaalta ymmärrän heitä. Ensimmäinen päivä pidimme harjoituksena ja sitten lähdimme. Pari paikkaa oli niin sanotuksi ”suljetut kaupungit”, sinne tarvitaan erikoislupaa, koska siellä on Venäjän Ydinsukellusveneitä.
Toiset paikat olivat ihan tavallisia paikkoja. Muutamissa paikoissa Evankeliumi kajahti ensikertaa! – Kiitos Herralle! Blogissani artursoitu.blogspot.com saa nähdä kuvia tästä matkasta. Luterilaisen kirkon pappi pyysi saapumaan kevälläpitämään Murmanskissa ja alueen vankiloissa bändimme evankeliumiskonsertteja. Tästä pitää rukoilla ahkerasti, kun
pitää taas saada lupia ja sitten itse matka on pitkä ja raskas.
Opettelemme evankeliointia.
Myös Murmanskista.
Usko in iloa olla yhdessä
Tammikuussa oli vielä yksi matka, joka ajottui kuukauden loppupuolelle. Vielä pitempi, kuin Murmanskiin, eli Marinmaalle Joshkar-Olaan, suomalaisille tuttu nimi. Siellä pidimme leirin ja samalla seminaarit niille, jotka palvelevat omissa seurakunnissa.
Marinmaalla infoa, parituhatta kilsaa Petroskista koilliseen.
Uskon sotilas
Väriä ja loistoa.
Ihmiset olivat eri kaupungeista ja minun seminaarin teemana oli ”Palvelijan epäilykset ja vaikeudet palvelustyössä”. Leirillä oli 70 nuoria ja seminaarissa 30 palvelijaa. Se oli oikein hyvä matka, kiitän Herraa ja veljiä, jotka kutsuivat ja osoittivat minulle luottamusta!
Ikä tuo mukanansa myös fyysisiä vaivoja, jouduin kokemaan oikein inhottavan toimenpiteen – mahalaukun tähystyksen. Todettiin mahakatarri.
Jossain Jäämerentiellä.
Ystävät, kiitos, kun muistatte minua jatkuvasti! Kiitos rukouksen uskollisuudesta!
Hyvää talven jatkoa ja ymmärrän, että teilläkin, Jeesuksen ystävillä, on paljon kaikenlaisia tuskia ja vaikeuksia, mutta rukoilemme toistemme puolesta!
