Karjalan pimut sillalla
Todellakin
en ole kirjoittanut kahteen kukauteen ja pyyntöni on: suokaa
anteeksi. Kiitos!
Karjalassa Herran vainioilla työtä oli ja yhä on paljon ja
sen mukaan joskus tuntui myös väsymystäkin.
Käsi paketissa leirille
Touko- ja kesäkuun
vaihteessa kävin Suomessa. Yritin kertoa uutisia, en kuitenkaan
onnistunut kertoa tyhjentävästi, mutta silti sain uudistusta sekä
rohkaisua, kun tapasin monia ja monia teistä.
Mies jolla on mustat lasit.
Heti Suomesta
palatessani osallistuin telttakokous palaveriin, joka pidettiin
Vieljärvellä. Ja toinen veljeskokous Karjalan työkentiltä
pidettiin Sortavalassa. Pudozhin matkaan kuului Shala, Podporozhje ja
otimme lisäksi Pälmä-nimisen kylän.
Transportterin kimpussa.
Voimalla kahdeksan miehen.
Pälmässä meitä otti
vastaan kotiinsa eräs nainen, jonka kotiin tuli myös kaksi
ortodoksi naista ja pidimme oikein hyvän kotitilaisuuden. Mutta
tällä matkalla saimme tietää, että toinen heistä on
sairaalassa(se on kaukana ja toinen oli matkoilla), mutta itse kodin
omistaja lausui tervetulleiksi sekä meitä että meidän ystäviä,
jos he vaikka eivät puhuisi meidän kieltäkään.
Iloksemme voin
sanoa, että oli pidetty hyvät telttakokoukset Pääjärvellä ja
Kesäjoki-kylässä. Saimme käydä myös vanhusten ja lasten
hoitokodissa. Tässä yhteydessä pyydän teitä katsoa kuvia
blogissa,- ihmisten kasvot puhuvat enemmän kuin sanat. On hyvä, jos
ihminen vaikka viimeisillä vuosillaan voi murtua evankeliumin
sanoman voimasta, ottaen vastaan Pelastajan.
Hänn tietää jo paremmasta
Lapset ovat aina iloisia
ja avoimia sanomalle. Ikävä kyllä, mutta monet heistä vain
turvakodissa saavat kuulla Evankeliumia ja ovat reippaasti mukana
lauluissa sekä kertomuksissa.
On
poikkeuksellista, että saimme pitää lastenleirin eräässä
koulussa Kemin piirissä. Se oli iso ja hyvä(ks. Kuvia). On
semmoinenkin hyvä uutinen, että Kemiin on muuttanut luterilainen
pappi Murmanskin alueelta ja kovasti kiinnostunut yhteistyöstä
Herran vainioilla(tämä on rukousaihe).
Huomatkaa uusi kitara, jo oli aikakin,
vanha kuitenkin varalla.
Porojärvellä on pidetty
hyvät ja samalla vaikeat telttakokoukset. Porojärvenkin kaduilla
saimme jakaa julisteita ja kutsua ihmisiä Jeesuksen syliin.
Lahkolammella, niinkuin muissakin paikoissa etupenkeillä istuivat
niitten lapset, jotka eivät itse uskaltaneet tulla näkyville.
Akonjärvellä myös ovat tottuneet, että kesäisin heille tulevat
tuomaan samaa vanhaa sanomaa, mutta he eivät vielä ole päässeet
sisälle – on paljon rukoiltava.
Teltassa on jotain hienoa.
Pojatkin ihan rauhassa.
Sain taas käydä Shalassa
Kalastajapäivän kyläjuhlilla. Tänä vuonna juhlakansaa oli
vähemmän, koska tilaisuus pidettiin Kulttuuritalon edustalla, jossa
ei ollut riittävästi tilaa ja järvikin on kaukana. Mutta silti
kymmenet ja kymmenet, jotka eivät uskalla tulla meidän
tilaisuuksiin saivat kuulla sekä laulujen että suullisestikin
julistetun sanoman Jeesuksesta, joka yhä odottaa... Tässä
yhteydessä tahdon kiittää sitä evankelista-ystävääni Suomesta,
joka viimeisen matkan aikana lahjoitti mulle omat kovaääniset ja
mikserin, samoin toinenkin henkilö auttoi minua "lahjalla". Oi, kuinka kiitollinen minä olin, kun sieltä ulos tuli
erittäin selkeä ääni ja oli helppo laulaa!
Syöttö viipyy, karjalan Arsavin jo liki lennossa.
Samalla laulaessani
koin erittäin voimakkaasti teidän läsnäolonne minun rakkaat
lähettäjäni! Kiitos, kun yhä uskotte ja uskallatte, vaikka pidin
niin pitkän paussin. Samalla olen suuresti kiitollinen
Taivaalliselle Isälle, kun saan olla mukana Herran vainioilla!
Samalla matkalla kävimme Bochalovassa, Ragnuksassa, vielä kerran
Shalassa ja Podporozhjessa. Nämä ovat suurin piirtein
merkittävimmät isommat paikkakunnat, joissa kävimme. Emmekkä
yhdestäkään niistä voi sanoa, että käynti olisi ollut
turha,vaikka eräässä kylässä kokouksiimme ei tullut ketään,
mutta Herra järjesti meille erittäin hienon tilaisuuden toisessa
paikassa ja yllättäin!
Hyvää henkeä.
Suunnitelmissa
on tänä kesänä pitkän ajan jälkeen pystyttää telttaa
Puudozhissa! Tämä on minun suurin rukouspyyntöni, koska lupa on
saatu pastorilta(ja se on paljon). Rukoilkaa tekin, että saisimme
luvan myös viraanomaisilta. Ja viimeiseksi: olen sanomattoman
kiitollinen Jumalalle teistä, joita tunnen henkilökohtaisesti ja
joita en ole koskaan nähnyt: kun ajan autoa tasaisilla teillä tai
joudun pomppimaan sillä hiljaa etenpäin tienkiharoilla tai
pölypilvissä – niin joka tapauksessa en voi olla
kiittämättä!(ajettu jo 30000km).
Ystävät, vielä kerran, NYT ON
AIKA TEHDÄ TYÖTÄ!
Nyt on aika ottaa empimättä uudet askeleet,
Vihdoin jättää kaikki vanhat verukkeet.
Nyt on aika kädet heikot ojentaa,
Että Jeesus meidät itse vyöttää
saa.
Kesän riemuja.
Oli ilo kertoa kuuluumisia -
Uskon,
että vielä jaksatte siunata minua ja äitiäni.
Artur. Luuk.14:21-24