Heinäkuu alkaa

Jumalan rauhaa veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa.  Kirje teille Karjalasta

Nätti talo, käydäänkö joskus kylässä.

Kesäkuu oli  kylvörikas ja kiireinen kuukausi, josta olen kiitollinen Isälle, Hän on pitänyt  ovet auki ja kiitos myös teille kun mahdollistatte työn. Tässä yhteydessä on aiheellista kiittää Kälviän, Lohtajan, Kaustisen ja Lappajärven seurakuntia, joissa sain käydä kuukauden ensimmäisellä viikolla. Kiitän rohkaisun sanoista ja sanattomastakin käden puristuksesta... Me rukoilemme  täällä rajan toisella puolella puolestanne, meillä on hyvä ja armollinen Isä!

Kauniin Karjalan.....

Suomesta lähdettyäni olin jo  seuraavana päivänä  leirillä Kemin alueella (Vienan Kemi ), jossa Suomesta saapunut ryhmä piti kahdella paikkakunnalla lasten leireja. Ryhmän runko on uskollisesti tehnyt työtä siellä  yli 15 vuoden ajan!!! Nyt oli ensimmäisellä leirillä 45 lasta. Minulle oli uskottu musiikkityö ja vanhemmassa ryhmässä pidin raamattutunteja. 

Todellisen kestävän kehityksen neuvoa antava toimikunta jo 15 vuotta

Ryhmässämme oli kaksi venäjänkielistä opettajaa, niin että saimme kommunikoida lasten kanssa välittömästi heidän kielellä. Oli koskettavaa, kun muutamien lasten sydämet avautuvat esittämään kysymyksiä ja he jopa pyysivät  esirukousta omasta sekä perheidensä puolesta. 

 Artur ja paikallinen jippii vaiko mukulamessu ?

Renkaan vaihtoa, ei vaan heittoa.

 Iloisia värejä

 Osallistumisen riemua

Ne yhteiset iltarukoushetket jäi varmasti kaikkien sydämiin, mutta ikävintä on se, että nämä lapset, joiden silmät ja sydämet leirillä syttyivät,  jäävät taas yksin. Siellä ei ole minkäänlaista jatkohoitoa. Jeesus sanoi,että eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Tähän pulmaan on löydettävä ratkaisu ja  on siis suuri kysymys ja rukousaihe!  Sydäntä kuitenkin rastaa!

Tämä tyttö ei kuitenkaan heitä hyvästejä.

Kotiin tultuani oli heti lähtö aikoja sitten sovitulle evankelioimisviikolle Prääsän alueelle. Lähdin venäläisten veljien kanssa ja siinä ryhmässä oli myös Suomesta tullut veli, joka opetti uskosta. Ryhmä omistaa kaksi telttaa, generaattorin, penkit ja jopa hyttysvoidetta on otettu runsaasti mukaan!

 Huolella suunniteltu.....

...hetkessä  valmis.

 Viikon sisällä oli paljon sekä vastoinkäymistä ja myös siunauksia, se oli erittäin voimakas opintomatka minulle. Tiet ovat niin huonossa kunnossa, että minun autoni ei kestänyt ja jouduimme siellä paikan päällä korjaaman sitä ja kaiken kukkuraksi puhkesi rengas. Kyllä siinä oli touhuamista, mutta lopulta kaikki hoitui ja niinkuin Simopekka laulaa, ”mutta jos vain tahdot, lähden vieläkin”, - tämän sanoman vieminen on niin arvokasta. 

Ilman vahvistimiakin voi laulaa ja soittaa

 Perillä jakaannuimme kahden hengen ryhmiin ja menimme talosta taloon, kutsuimme asukkaita meidän kodikkaaseen telttaan. Vastaanotto oli erilaista: joissakin kodeissa otettiin vastaan ilolla, jopa tarjosivat pöydän antimia, toisissa kodeissa paiskattiin ovi nenän edessä, mutta me siunataan heitäkin. Kokemuksestani tiedän, että semmoisista voi kuitenkin tulla uskollisia Jeesuksen seuraajia...

Kylästä toiseen - menkää ja kertokaa

Yleinen kuva on kuitenkin masentava ihmisten kohdalla. Heidän omien sanojensa mukaan, heillä ei ole tulevaisuutta eikä toivoa ja ikävintä on, että he eivät usko Jumalan kuulevan heitä. Aivan toivottomina he viittoivat käsillä tätä kertoessaan, mutta muutamien puolelta me saimme kutsun tulla uudestaan ja se ilahduttaa, eikä näitä kyliä enää jätetä ilman hoitoa. Uskomme ja toivomme, että turhaan emme siellä käyneet.

Karjalan poikii

 Musti ja talo, mitä lukee kyltissä?

Tänään taas saimme käydä keuhkotautisairaalassa, johon saimme vihdoin virallisen luvan ”hengelliseen toimintaan”. Se on synkkä paikka, mutta myös elämän toivon paikka. Sieltä olisi paljon kerrottavaa, oikein hyviä uutisia, ja ehkä joskus voin jakaa niitä teille kun tavataan. Elän siinä toivossa...

 Lopussa tunnen terpeelliseksi sanoa muutaman sanan Pudozin Taimi-tulkista (varmasti, joku kirjeen lukijoista tuntee hänet), niin tiedotteeksi: hän on nyt Petroskoin sairaalassa traumaosastolla. Korkean verenpaineen tähden hän menetti tajunnan ja kaatui. Seurauksena on murtunut lonkka ja häntä valmistavat leikkaukseen. Taimi pyysi kertoa terveisiä kaikille, jotka hänet tuntee ja pyysi muistaa häntä rukouksin.

Maisemassa on jotain niin hienoa.

 Kannatusporukan mielestä on hyvä Artur, että  jaksat olla liikkeellä.

Minun selkäkipuni ovat jatkuneet ja olen myös esirukouksen tarpeessa. -Kiitos teille siitä.
Tämmöinen katsaus tuli kesäkuusta. Kaikesta huolimatta  Jumala oli meille hyvä ja armollinen.

Muistakaa myös erityisesti se 7.7, kun Pokajanie-bändimme osallistuu Puudozissa kaupungin juhliin.

        Artur