tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kesä-heinäkuu, 2014.

Jumalan rauhaa ystäväni oikein pitkästä aikaa! 

Karjalan pimut sillalla

Todellakin en ole kirjoittanut kahteen kukauteen ja pyyntöni on: suokaa anteeksi. Kiitos! Karjalassa Herran vainioilla työtä oli ja yhä on paljon ja sen mukaan joskus tuntui myös väsymystäkin.

Käsi paketissa leirille

 Touko- ja kesäkuun vaihteessa kävin Suomessa. Yritin kertoa uutisia, en kuitenkaan onnistunut kertoa tyhjentävästi, mutta silti sain uudistusta sekä rohkaisua, kun tapasin monia ja monia teistä. 

Mies jolla on mustat lasit.

Heti Suomesta palatessani osallistuin telttakokous palaveriin, joka pidettiin Vieljärvellä. Ja toinen veljeskokous Karjalan työkentiltä pidettiin Sortavalassa. Pudozhin matkaan kuului Shala, Podporozhje ja otimme lisäksi Pälmä-nimisen kylän.

Transportterin kimpussa.

Voimalla kahdeksan miehen.

 Pälmässä meitä otti vastaan kotiinsa eräs nainen, jonka kotiin tuli myös kaksi ortodoksi naista ja pidimme oikein hyvän kotitilaisuuden. Mutta tällä matkalla saimme tietää, että toinen heistä on sairaalassa(se on kaukana ja toinen oli matkoilla), mutta itse kodin omistaja lausui tervetulleiksi sekä meitä että meidän ystäviä, jos he vaikka eivät puhuisi meidän kieltäkään.

 Iloksemme voin sanoa, että oli pidetty hyvät telttakokoukset Pääjärvellä ja Kesäjoki-kylässä. Saimme käydä myös vanhusten ja lasten hoitokodissa. Tässä yhteydessä pyydän teitä katsoa kuvia blogissa,- ihmisten kasvot puhuvat enemmän kuin sanat. On hyvä, jos ihminen vaikka viimeisillä vuosillaan voi murtua evankeliumin sanoman voimasta, ottaen vastaan Pelastajan.

Hänn tietää jo paremmasta

 Lapset ovat aina iloisia ja avoimia sanomalle. Ikävä kyllä, mutta monet heistä vain turvakodissa saavat kuulla Evankeliumia ja ovat reippaasti mukana lauluissa sekä kertomuksissa.
On poikkeuksellista, että saimme pitää lastenleirin eräässä koulussa Kemin piirissä. Se oli iso ja hyvä(ks. Kuvia). On semmoinenkin hyvä uutinen, että Kemiin on muuttanut luterilainen pappi Murmanskin alueelta ja kovasti kiinnostunut yhteistyöstä Herran vainioilla(tämä on rukousaihe). 

Nämä tytöt yhtä hymyä.

Huomatkaa uusi kitara, jo oli aikakin,
vanha kuitenkin varalla. 

Porojärvellä on pidetty hyvät ja samalla vaikeat telttakokoukset. Porojärvenkin kaduilla saimme jakaa julisteita ja kutsua ihmisiä Jeesuksen syliin. Lahkolammella, niinkuin muissakin paikoissa etupenkeillä istuivat niitten lapset, jotka eivät itse uskaltaneet tulla näkyville. Akonjärvellä myös ovat tottuneet, että kesäisin heille tulevat tuomaan samaa vanhaa sanomaa, mutta he eivät vielä ole päässeet sisälle – on paljon rukoiltava. 

Teltassa on jotain hienoa.

Pojatkin ihan rauhassa.

Sain taas käydä Shalassa Kalastajapäivän kyläjuhlilla. Tänä vuonna juhlakansaa oli vähemmän, koska tilaisuus pidettiin Kulttuuritalon edustalla, jossa ei ollut riittävästi tilaa ja järvikin on kaukana. Mutta silti kymmenet ja kymmenet, jotka eivät uskalla tulla meidän tilaisuuksiin saivat kuulla sekä laulujen että suullisestikin julistetun sanoman Jeesuksesta, joka yhä odottaa... Tässä yhteydessä tahdon kiittää sitä evankelista-ystävääni Suomesta, joka viimeisen matkan aikana lahjoitti mulle omat kovaääniset ja mikserin, samoin toinenkin henkilö auttoi minua "lahjalla".  Oi, kuinka kiitollinen minä olin, kun sieltä ulos tuli erittäin selkeä ääni ja oli helppo laulaa! 

Syöttö viipyy, karjalan Arsavin jo liki lennossa.

Samalla laulaessani koin erittäin voimakkaasti teidän läsnäolonne minun rakkaat lähettäjäni! Kiitos, kun yhä uskotte ja uskallatte, vaikka pidin niin pitkän paussin. Samalla olen suuresti kiitollinen Taivaalliselle Isälle, kun saan olla mukana Herran vainioilla! Samalla matkalla kävimme Bochalovassa, Ragnuksassa, vielä kerran Shalassa ja Podporozhjessa. Nämä ovat suurin piirtein merkittävimmät isommat paikkakunnat, joissa kävimme. Emmekkä yhdestäkään niistä voi sanoa, että käynti olisi ollut turha,vaikka eräässä kylässä kokouksiimme ei tullut ketään, mutta Herra järjesti meille erittäin hienon tilaisuuden toisessa paikassa ja yllättäin!

Hyvää henkeä.

Suunnitelmissa on tänä kesänä pitkän ajan jälkeen pystyttää telttaa Puudozhissa! Tämä on minun suurin rukouspyyntöni, koska lupa on saatu pastorilta(ja se on paljon). Rukoilkaa tekin, että saisimme luvan myös viraanomaisilta. Ja viimeiseksi: olen sanomattoman kiitollinen Jumalalle teistä, joita tunnen henkilökohtaisesti ja joita en ole koskaan nähnyt: kun ajan autoa tasaisilla teillä tai joudun pomppimaan sillä hiljaa etenpäin tienkiharoilla tai pölypilvissä – niin joka tapauksessa en voi olla kiittämättä!(ajettu jo 30000km). 


Ystävät, vielä kerran, NYT ON AIKA TEHDÄ TYÖTÄ! Nyt on aika ottaa empimättä uudet askeleet, Vihdoin jättää kaikki vanhat verukkeet. Nyt on aika kädet heikot ojentaa, Että Jeesus meidät itse vyöttää saa. 

Kesän riemuja.

 Oli ilo kertoa kuuluumisia -
Uskon, että vielä jaksatte siunata minua ja äitiäni. 

 Artur.   Luuk.14:21-24