Jumalan rauhaa, hyvät ystävät!

Katunäkymä Petroskoista

Maaliskuu on jo takana. Ihana kevätkuu, koska se on lisännyt minulle vielä yhden vuoden. Olen kiitollinen Jumalalle kaikesta, mitä on elämääni sisältynyt, myös vaikeista ja pimeistäkin elämäni vaiheista, mutta päämäärähän on selkeä!

 Niin, maaliskuu useimmiten tuo tullessaan vaihteluja myös fyysiseen oloon, mutta kyllä siitäkin on osit- tain selvitty. On leikattu kädessä muodostunut kasvain, se oli haitallinen, koska luomisessa Jumala ei tarkoittanut sitä. Toivon mukaan pääsen tämänkin yli, luottaen Jumalaan.

 Kokousta Karjalassa

 Mitä tulee evankeliumin työhön, niin koulun ovet virallisesti ovat todella kiinni, mutta on muitakin kohteita...Me kävimme niin sanotusti hoitokodissa, jossa on paljon niitä, joita edes omat lapset eivät enää tarvitse ja myös aivan yksinäisiä, joiden elämä on pelkkää pimeyttä. Osa heistä olivat oli todella liikkuuntuneita. Henkilökunta tai osa heistä olivat myöskin läsnä ja johtaja pyysi pastoria käydä tapaamassa heidä uudestaan.

 Kesäjoen pastori oli kertonut minulle, että heidän metsäkylässä sijaitsevassa koulussa on mahdollista pitää tilaisuuksia ja minä lähdinkin matkaan,se on noin 350 km päässä pohjoiseen, Venäjän Kemistä 100km. Tultuamme paikan päälle(kyydissä oli äitini) saimmekin tietää, että uskontotyyppiset tilaisuudet missä tahansa muodossa ovat kiellettyjä. Pastori ei halunnut tuoda asiaa ilmi ennen kuin tulen paikan päälle,koska hän järjesteli tilaisuuksia paikallisessa kulttuuritalossa ja myös käytiin Kemissä kultturitalossa. 

Kohta tiet "sulaa"

 Minua kovasti jäi askarruttamaan yksi seikka joka seurasi meitä molemmissa paikoissa, nimenomaan se, että samaan aikaan siellä oli järjestetty erittäin halvalla hinnalla 3D esitys, joka kiinnosti sekä lapsia että heidän isiä ja äitejä. Kulttuuritalon aulassa oli aikaisemmin näkemätön tungos - kaikki halusivat nähdä piirrosfilmejä jossa esiintyvät avaruusmaailman hirviöt 3D teknologialla.

 Kulttuuritalon ulko-ja sisä seinillä vierekkäin olivat tarjolla mainokset ja ihmiset saavat vapaastivalita - ja he valitsevat huvin. Meidän saliin oli tullut muutama nuori ja paikallisia uskovia. Nuoret olivat kiitollisia ja myös me saimme rohkaisua, kun tapasimme niitä ystäviä joita kävimme katsomassa Petroskoin sairaalassa ja jotka tulivat uskoon.

Vaikka alkuvaiheessa olin kovasti pettynyt kun en päässyt sisälle kouluun, ja suorastaan jähmet- tyneenä seurasin kun väki tungoksessa ryntäsi isoon näyttämösaliin, silti ymmärsin, että tämäkin matka oli tehtävä jopa ihmisten valinnan tähden. 

 Muutama päivä sitten 4 hengen ryhmänä saimme käydä psykiatri(mielisairaalassa). Lähdettiin aralla mielellä ja oli päällä ennakkoluuloakin, mutta tapaaminen oli pelkkää yllätystä. Sain hyvän ja hellän opetuksen Herralta ja vielä kerran ymmärsin, että on lähdettävä maan alimpiin paikkoihin, siellä on niitä joista ei kukaan enää huoli, tämmöiset ymmärtävät ja ottavat vastaan evankeliumin. Pidän pelkkänä ilona kun saimme henkilökunnalta ja potilailta kutsun tulla uudestaan ja lähdemmekin, jos Herra suo ja elämme.

Kesän odotusta

 Nyt on edessä päin matka Sortavalaan, siellä on suuri tapahtuma seurakunnan 20 vuotis juhla. On odotettavissa myös ei uskovia ystäviä. Se tapahtuma on lauantaina, mutta kertomus sirtyy huhtikuun puolelle.

 Taas pyytäisin teitä, jos jaksatte rukoileman evankelijumin työn puolesta Karjalassa! -Toivon myös erikoista siunausta hiljaisille Pääsiäispäiville!

 Siunaavin terveisin Artur                                                                                                                                                                             

Työt ovat alkaneet

Rauhan tervehdys, ystävät!

Vierailuajastani luonanne kului tasaan kuukausi ja aika riensi vauhdikkaasti. Ilmassa tuntuu jo keväisiä tuoksuja ja linnun syöttömökki on ajoittain vapaana. Päivät ovat aurinkoisia ja valoisa aika on pidentynyt...

Kun tulin Suomesta, piti vielä sopia asiat edellisellä työpaikalla ja työnantajani loppujen lopussa suhtautui myönteisesti tekemääni päätökseen.

Tässä lyhyesti kerron, miten on mennyt.

Ensiksi haluan kertoa matkasta Murmanskiin. Vaikka se ei olekaan Karjalan aluetta, mutta vielä lokakuussa 2011 lupasin eräälle veljelle käydä Murmanskissa kerran kuukaudessa koko vuoden 2012. Veljen nimi on Ari Lepistö, hän tekee vankilatyötä One Way-mission kautta ja tarvitsi tulkkia ja musiikkiosaavaa ihmistä. Vaikka en ole huippuluokan tulkki, mutta hengellinen sanasto on kuitenkin sen verran tuttua, että uskalsin lähteä mukaan ollakseni myös hänen työtoverinaan ja pidän tätä palvelusvirkaa kallisarvoisena. 

Nyt helmikuussa olimme lähes viikon siellä ja vierailimme kolmessa eri vankiloissa. Saimme puhua noin 80-lle vankille ja upseereillekin.On ilo kertoa Evankelijumin sanomaa myös vankiloissa.Rohkaisee, että he vapaehtoisesti tulevat saliin ja odottavat meiltä Toivosanomaa. Valitettavasti vankilan säädöksetei aina anna tilaa keskustella heidän kanssa, mutta näen, että miehillä on sanottavaa ja sydäntä rastaa kun tulkin asema ei salli keskustella heidän kanssaan. Aina yritän vastata heille jonkun laulun kautta ja mikäli mahdollista, antaa lyhyen kommentin.

Muistakaa rukouksin   vankilatyötä, siellä on omat ongelmansa. Pyydämme Herraa, että tämäkin ovi olisi vielä  auki.

Petroskoissa pidin kaksi Alfa-kurssin opetusta Jeesuksen elämästä ja Hänen persoonasta. Tilaisuksisssa oli 24 uskosta osattomia ihmistä ja heidän uskovaisia ystäviä. Minua pyysivät tähän ohjelmaan ja jos on aikaa pidän vielä 4-5 tunttia.

Eräänä iltana kävimme eräässä läh kylässä, missä tutustuimme paikallisten uskovien kanssa, pidimme heille iltatapahtuman ja keskustelimme, miten voimme auttaa heitä eteenpäin uskon tiellä. Oli ihana ilta. Sain siellä laulaa ja kertoa, miten itse tulin uskoon.

Kari Pölösen kanssa kävimme Sortavalassa, missä pidimme kolmen päivän seminaari n nuorille. Aiheena oli miten voimme käyttää armolahjoja arkipäivän elämässä. Opetus oli saksalaisen opettajan Shwarzin kirjan pohjalta.Seminaarissa oli myös nuoria eri seurakunnista. Minä pidin siitä, että seminaari oli yli kirkkorajojen. Minusta se on ihana!

Maaliskuun nähden suunnitelmissa on tilaisuus koulussa, jos Herra suo ja elämme. Pyydän muistaa tätä aihetta rukouksin, kuka jaksaa.

KIITOS!

Kiitos teille kaikille ystävät, kun olette mukana tässä työssä sekä rukouksin, että tukenanikin! Siunausta ja terveisiä teidän koteihin!

 29.02.2012

Artur Soitu.

Suomessa vierailulla

Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret Jeesuksessa!
Ennen kaikkea kiitän Jumalaa tämän työn mahdollisuudesta ja haluan olla Hänelle uskollisena ja hyödyllisena kaikessa!
Kiitän jokaista teistä, jotka haluatte olla minun tukijoina ja tehdä kanssani tätä arvokasta evankeliumityötä!
Kun kävin Suomenkiertueella, sain kuulla muutamia tarinoita, miten ihmeellisellä tavalla eri ihmiset osallistuivat tähän tuerenkaaseen. Iloitsen, että me kaikki voimme palvella meidän Herraamme ja olla toteuttamassa Hänen ikuista kutsuaan  – viedä ilosanomaa uskosta osattomalle ihmiselle ja rohkaista niitä uskovia, jotka vielä ovat arkoja kertomaan sen sanoman kirkkojen ja rukoushuoneiden seinien ulkopuolelle.
Monet teistä, jotka kävitte näissä tapahtumissa, joissa olin, rohkaisitte minua ja olen todella kiitollinen teille näistä rohkaisevista sanoista. Eräästä ihmisestä haluan mainita erikoisesti. Hän itse on Venäjältä, mutta jo monta vuotta asuu Suomessa. Olimme nuoria poikia, kun saimme tutustua. Emme olleet tavanneet yli 10 vuoden ja nyt hän sai tiedon, että tulen heidän paikkakuntaan. Hän toi tilaisuuteen mukanaan vanhemman poikansa. Kun kokous oli ohi, pitsat syöty, kahvit juotu ja ihmiset jo kaikki lähtivät kotiinsa, tämä mies sanoi: ”Artur, älä koskaan jätä kitaraasi nurkkaan. Sinä ja kitarasi olette yhtä ja sun lauluissa on Elämän sanoma. Jatka Herran pellolla tätä työtäsi!” Jotain liikahtui sisällä, koska me olimme samassa seurakunnassa ja sanomakin silloin oli sama, mutta nimenomaan tämän tähden meidän suuhteissa oli vaikeuksia (lievästi sanottuna). Varmaankin ymmärrätte, mitä nämä sanat merkitsivät minulle nyt, koska sydämessäni minä arvostin häntä. Kiitos Herralle!
Ystävät, vielä kerran haluan kiittää jokaista teistä ja pyydän: - muistakaa minua rukouksissanne jatkuvasti, koska inhimillisesti itsekin olen heikko ja tarvitsen Pyhän Hengen johdatusta päivittäin!
Lähettäjieni kanssa olemme sopineet, että jokaisen kuukauden viimeisellä viikolla te saatte viestejä Herran pelloilta, jotka sijaitsevat kauniissa Karjalassa. Kiitos, kun olette Hengessä mukanani! Lopuksi otan lainaa Pekka Simojoen laulusta ”Menkää ja tehkää”:
                                   Hän lupaa kanssamme olla
Niin kauan kuin päivä on.
Lähtekää! Teitä odotetaan !
Menkää ja tehkää!
Lähdetään, meitä yhä odotetaan!
-Siunaavin ja rukoilevin terveisin lähettinne Artur