lauantai 11. elokuuta 2012

Siunattua elokuuta

Rauhan tervehdys, rakkaat ystävät!

Karjalan tyttö
 
Todella mahtavaa aikaa oli tämä mennyt  heinäkuu. Kävin monissa paikoissa viemässä sitä arvokkaasta Ilosanomaa ja nyt  olen itsekin todella iloinen. Näin siksi että niin monet saivat kuulla evankeliumia ja useat niistä ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi Porojärvellä ei ole ollut lasten leiriä kymmeneen vuoteen, mutta nyt paikallinen pastori oli järjestänyt tällaisen leirin ja sinne oli kutsuttu lapsia ns. uskomattomista perheistä. Lapsia tulikin noin neljäkymmentä. Meidän oma joukko oli kymmenen henkilöä Karjalasta ja lisäksi tuli saman verran ystäviä Suomesta. Leirillä oli tarjolla urheilua, musiikkitunteja ja tietysti Raamatun opetusta. 

 Taivastyötä parhaimmillaan

Miehet ja kitarat

Minä pidin uskon veljen kanssa yhdessä musiikkitunteja teltassa. Eräänä päivänä kysyin lapsilta, miten ne tykkävät leiristä. Ja lapset huusivat, aivan totta he huusivat että, ” kyllä, kovasti tykkäämme!” Kysyin, mistä tykkävät enemmän, - ruuasta, urheilusta, musikista vai Raamatun kertomuksista? He huusivat, että ”tykkäämme kaikista!”  Kyllä, lapset olivat tyytyväisiä ja me myös heidän kanssa. 

Poijan kloppeja

Lauluja paremmasta

Artur kylätiellä kitaran kanssa.

Parhaassa iässä, hyvässä seurassa.

Illalla  pidimme herätyskokouksia. Kansaa ei ollut paljon, mutta oli niitä , jotka antoivat elämänsä Herralle ja tästä minä kiitän Jumalaa!
Ennen tätä leiriä ja heti sen jälkeen, kävin vielä yhdellä eräällä toisella leirissä. Sitä pitivät baptistit. Heidän pastori, pyysi minua sinne kertomaan työstäni ja puhua aiheesta: ”Mitä tarkoittaa olla Jeesuksen todistajana tänään”. Siellä oli melkein 100 lasta ja nuoria koko Karjalan ja Murmanskin alueelta. Siellä oli hyvä ilmapiiri ja keskustelut hyviä. 

Leiriläisiä teltan täydeltä

Kun lapsille piti mennä yöpuulle, he tulivatkin vielä luokseni ja pyysivät  että laulaisin yhden laulun, sen jälkeen vielä yksi ja sen jälkeen vielä...
 Lauloin iloisena ja tyytyväisenä, varsinkin kun huomasin lasten keskellä  leirin johtajan, hän myös oli mukana ja kuunteli tyytyväisenä. Lauloin ja ajattelin, minkänlainen ilo olla veljinä Kristuksessa ja viedä  evankelumia kansalle!


Saparot ojennuksessa

Mutta ennen näitä leiriä, kävimme Pokajanie-bändin kanssa Puudozissa "Kaupungin päivänä". Kutsun sinne saimme jo  huhtikuussa, kun kävimme siellä Soinin ja Lappajärven veljien kanssa. Kultturitalon johtaja oli silloin meidän kokouksessa  ja kuuli mun laulut, tykkäsi ja pyysi tulla kesällä. Kerroin hänelle, että voisin tulla bändin kanssa ja hän teki hienosti ja suostui. 

Soita vielä yksi...

Meidän esitys koostui neljästä laulusta ja lyhykäisistä spiikeistäni. Tietysti kansa ihmetteli, kun sai kuulla jotain ihan uutta. Oli semmoisia, jotka eivät tykänneet sanomastamme, mutta oli niitäkin, jotka pyysivät vielä lauluja...vaikka yksi laulu..

 Lavan takana luokseni tuli eräs basisti toisesta (ei gospel) bändistä ja kiitti musiikistamme. Hän sanoi, että "istuin penkillä ja olin kuin liimatettu siihen penkiin", niin kovasti hän tykkäsi lauluista. Jos Herra suo, niin menemme vielä sinne ja järjestämme ison konsertin ja  voi olla, että joku saa silloin herätyksen sydämeen. 

Pohjanmaan  poika (Soinista) ihmettelee
 
Kymmenen päivää myöhemmin taas lähdimme Puudoziin ja siellä tapahtuikin pieni ihme. Samana iltana kun saavuimme perille, Arto Boan kanssa lähdimme samaan puistoon, missä soitimme kaupunginpäivänä. Siellä tutustuimme neljän pojan kanssa ja kysyimme, ”uskotteko Jumalaan?” Pojat vastasivat myönteisesti. Seuraava kysymyksemme oli: ”Tiedättekö,mitä evankelumi tarkoittaa?” - ”Emme” kuului vastaus.

 Keskustelua Äänisen takana.

Sovimme heidän kanssaan tapaamisen ja pari päivää myöhemmin tulimme samaan paikkaan. Heitä oli nyt 15 !  Seuraavan tunnin todistimme heille Jeesuksesta ja lauloimme. Seuraavaksi illaksi kutsuimme heitä paikallisen rukoushuoneeseen juomaan teetä.He lupasivat tulla ja niin he tulivatkin. Meillä oli hyvä ilta ja nyt pitää rukoilla heidän puolesta, että heidän sydämensä olisivat valmiita ottamaan sanoman vastaan. 

 Kesäpäivän ihana hetki

Kun olin reissussa, äitini kävi muutaman kerran  tuperkuloosisairaalassa puhumassa ja sieltä tuli hyvä uutinen – vielä yksi entisten isäksi oli tullut uskoon ja nyt hän jo pääsikin pois sairaalasta. Kiitos Herralle!
Puudozin tulkki, Taimi, josta kirjottin viime kirjeessäni, pääsi myös sunnuntaina  sairaalasta kotiin. Hän kulkee vielä sauvojen kanssa, kuitenkin hän on jo kotona ja pyysi kiittää kaikkia, jotka muistivat rukouksissa.
Minäkin haluan kiittä ennen kaikkia Herraa ja myös teitä rakkaat ystävät, jotka rukoilitte mun selän puolesta. Oli todella vaikea tilanne, mutta nyt on paljon parempi, Herra hoitanut mahtavasti ilman läkkeitä ja leikkauksia. Kyllä minä uskon, että Hän voi parantaa kokonaan, mutta sekin tilanne mikä nyt on, olen siitäkin todella kiitollinen!

 Ei ollenkaan evvk. Aivan oikeesti kiinnostaa.
En kirjoittanut tässä mielestäni kovin paljoakaan, mutta tämäkin mun mielestä on se, mistä voimme yhdessä kiittää Herraa ja samoin omalta puolelta kiitän teitä kaikkia, rakkaat veljet ja sisaret, kun teette mun työni mahdolliseksi! Kiitos teille ja siunatkoon Herra teitä siellä ja meitä täällä! 
Artur  Petroskoista


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti