Tahdon elää tämän päivän....

Rauhan tervehdys, ystävät!

On ilo taas tavata kanssanne kertomalla kuukauden tapahtumia. Toukokuussa sain kutsun Inkerin kirkon 400-vuotis juhlaan Kostamukseen. Oikeastaan 400 vuotta Inkerin kirkko täytti viime vuonna, mutta silloin ei ollut mahdollisuuksia pitää minkäänlaisiakaan tilaisuuksia, jopa sen tähden, kun seurakunnalla ei ole omaa kirkkorakennustakaan.

 Kuu,  maa ja seutu.

Karjalaista kylänraittia.

 Ohjelma pidettiin paikallisessa museossa, ja siitä tuli elämys! Inkerin liiton puheenjohtaja kertoi Inkerin kansan historiasta, näytti meille osioita filmistä, joka koskee inkeriläisen kansan historiallisia vaiheita. Olin aivan mykistynyt. Antti Tuhkanen kertoi Inkerin kirkon historiasta. 

 Perinnettä vaalitaan.

 Akustisesti ja ilman voimavirtaa.

 Saimme myös nähdä omin silmin esivanhempiemme vaatetuksen. Kaiken tämän keskellä minulle oli annettu mahdollisuus vapaasti kertoa evankeliumia ja laulaa. Kostamuksessa on useita nuoria, jotka aikovat peruskoulun jälkeen jatkaa opiskelua Suomessa, he olivat siellä mukana. Heilläkin oli ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla evankeliumia. Kaiken tämän teki mahdolliseksi paikallinen seurakunnan pappi Antti Savolainen. Hän paimentaa pientä seurakuntaa . Antti rakastaa Jumalaa ja rakkaus pani hänet miettimään, millä tavalla saisi tuoda uskosta osattomille ihmisille evankeliumin sanoman. Ja 400-vuotis juhla oli otettu aiheeksi. Seuraavana päivänä juhlatilaisuus jatkui Kostamuksen seurakunnan tiloissa. 

 Risti seinässä kertoo..

 

Meillä oli vielä yksi vieras, josta en kerinnyt mainita. Hän on muuttanut Inkerin maalta Suomeen ensimmäisten paluumuuttajien aallossa. On vahvistunut uskossaan ja hänen sydämensä palaa evankeliumin työlle. Hän myös oli todistajan paikalla ja sen tähden iloinen. Pyhänä oli yhteinen Jumalanpalvelus. Tehtiin yhteenveto äsken kuulemasta historiasta, joka kovasti muistutti juutalaisten historiaa… Muuten, kaikille osallistujille lahjoittivat DVD-levyn, se on arvokas ja panee miettimään asioita eri tavalla. Se oli erinomainen kokous. Oman osuuteni päätin Pekka Simojoen laululla ”Tahdon elää” venäjän kielisenä. 

 Taivaallista taidetta ilman digishoppia.

Olin totisella paikalla ja uudestaan esitin itsellen kysymyksen: ”Olenko uskollinen loppuun asti?” Herra Jeesus vahvistakoon jokaisen sydämen ja polttakoon pois kaiken kuonan. Omin voimin on mahdoton päästä perille.

 Kuuraa kukissa.

  Olen lukenut P. Simojoen kirjan ”Jumalan seitsemän silmäniskua”. Olen lukenut sen ääneen, koska äidille ei löydy oikein aikaa ja näkökin on huonontunut.  Muuten sieltä voi lukea ”Tahdon elää”- laulun historian, jonka kerroin myös Kostamuksen seurakunnassa.

 Voi ihanuus, he veisaavat virsiä !!!!

 Värillä on väliä tässä tapauksessa.

Petroskoissa on taas alkanut Alfa-kurssin aikakausi. Meillä on perustettu kaksi ryhmää – nuoret ja aikuiset. Sain itsellenikin hyvää ravintoa, kun valmistauduin aiheeseen ”Kuka on Jeesus?”. 

 

Kesällä, kun Porojärven uskovat pitivät lastenleiriä ( minäkin olin saanut sinne kutsun) tapahtui iloinen yllätys – sinne tuli Suomesta ryhmä ja me jatkoimme kaikki yhdessä leirinpitoa. Nyt kolme sisarusta Suomesta, jotka olivat kesällä leirillä halusivat tulla uudestaan pitämään musiikkituntia lapsille. Rajalla kuitenkin kaksi heistä palautettiin takaisin ja minä jäin ”työttämäksi”, koska olin kutsuttu sinne tulkiksi. Olin iloinen kun sain nähdä uudestaan tuttuja kirkassilmäisiä lasten kasvoja. 

 Iloitaan ristin juurella.

Kesällä, kun esitin kysymyksen: ”Kuka teistä on rohkea kertomaan kotona Jeesuksesta?, niin nousi vain yksi käsi ja se pieni mies piti sanansa, hän kertoi kotona. Ja nyt hänet voi nähdä seurakunnassa istuvan ensimmäisellä penkillä ja innolla laulavan aikuisten virsikirjasta. Siitä leiristä nyt käy paljon lapsia pyhäkoulussa. Ikäluokka on 4-14v. Sain näistä lapsista uutta voimaa ja rohkaisua. 

Pieni mutta rohkea ! 

 "Heraldiset" värit

Paluumatkalla käytin tapaamassa Lahkolammen uskovia. He kokoontuivat kulttuuritalolla, mutta täst´edes jatkavat kokoontumista kotitiloissa, heitä on noin 10 henkilön ryhmä. Tässä yhteydessä tekee mieli sanoa, että 20 vuotta sitten, minä nuorena poikana olin täällä samanlaisten nuorten kanssa ryhmän samanlaisella nimikkeellä – se oli ”Pokajanie” pitämässä ensimmäistä musiikkikeikkaa. Tuntui haikealta…

Hyviä lauluja kuuntelee kaiken ikäiset.

Olen vähän myöhässä kirjeeni kanssa, koska paljon aikaa ottavat myös kulkuneuvot ja joskus tuntuu uupumistakin. Tämän kirjeen lähetän Puudozista, joka on myös 8-tunnin ajomatkan päässä. Nimittäin 23.11 on sovittu pitää ”Pokajanien”-ryhmän evankeliumistilaisuus. Olemme panneet tähän hankkeeseen kaikki pienet voimamme, koska haluamme tuoda maailman parhaimman sanoman mitä parhaimmalla tavalla. Tulimme tänne äitini kanssa tuomaan erikokoisia mainoksia, sopimaan kulttuuritalon johtajan kanssayksityiskohtaisia asioita, myös tapaamme niitä ystäviä, jotka jättäytyivät kesällä.

 Karjalassa ei karpata.

  Minua jännittää ja ajattelisin, että ymmärrätte minua ja uudestaan lähetän esirukous pyynnön, minun uskolliset työtoverini, kiitos etukäteen!

            (Pyydän myös esirukousta myös tämän blogin ylläpitäjän  terveyden puolesta)

                  Rakkain terveisin ja sydämellisin kiitoksin veljenne Herrassa.       Artur.