Artur ja Pokajanie ahkerasti liikkeellä.

  Karjalan pojat kesälaitumella 

”Kuumat” terveiset teille täältä Venäjän Karjalasta! Viime vuonna oli paljon valitusta, kun kesä oli viileä. Nyt Herra antoi kunnon kesän ja taas on valitusta, johon kuuluu aurinkoisia viikkoja peräkkäin ja sen mukaan pölyä ja hikeä. Lämmin vesi Petroskoissa on katkaistu kolmeksi viikoksi. Mutta Herran armo pysyy yhä ja evankeliumin työ jatkuu. 

 Pokajanie on Arturin bändi

 Pokajanie aloittaa

Kesäkuun aikana pidimme telttakokouksia Läskelässä, Koivuselässä, Kinermassa ja Vieljärvellä. Ensimäinen kylistä oli Läskelä. Veljet pyysivät meidän Pokajanie-bändiä ensimmäiseksi illaksi. Konsertimme ja tilaisuus pidimme urheilukentällä. Telttaan tuli porukkaa, ei kovin paljon, mutta kuitenkin paljon lapsia. Lauloimme ja todistimme niille, jotka uskalsivat tulla 

Kylätie 

He tulivat illalla uskoon, molemmat !!!!!!!
 

Kolmen päivän kuluttua Läskelä juhlii Karjalan päivää ja meillä oli hyvä mahdollisuus osallistua heidän juhliin, koska meillä olivat hyvät musiikkilaitteet.

Telttamission jälkeen jatkoin lasten leirillä Savinovon kylässä. Pieni syrjäkylä, mutta sieltä löytyi kaksitoista ihanaa lasta (ks. valokuva blogissa)! Eräs 6-vuotinen pikku tyttö tuli luokseni ja kertoi suuren salaisuuden, että hän rukoilee Jumalaa! En koskaan unohda sen lapsen kirkkaita silmiä ja ajattelin: vaikka hän olisi täällä yksin, sittenkin meidän olisi tultava.

 Jonka teette yhdelle....

Alkukäpistelyä keikalla, kuuluu asiaan.

Kivoja tyttöjä. 
 

Seuraavana pisteenä oli Pudoz. Sinne lähdimme jo tuttujen veljien kanssa, jotka monen vuoden sisällä ylittävät melkein 1000 kilometrin matkan tuodakseen uudestaan ja uudestaan kallisarvoista sanomaa. Paavo, Arto, äitini ja minä lähdimme matkaan. Puudozin maaperä on kova, mutta Herran siunaus oli kanssamme. Lähdin matkaan huonokuntoisena ja paikan päällä sairaus sai minusta otteen ja jouduin tyytymään potilasasemaan. 

Nämä miehet on kavereita.

 Artur soittaa ja kansa kuulee.
 

Mutta kiitos Herralle, että vaikka viimeisin voimin, mutta sain osallistua julkisiin tilaisuuksiin. Shalan kylässä mieleeni jäi eräs tapaaminen. Odotimme tilaisuuden alkua Kultturitalon aulassa ja sinne tuli pari nuorta miestä. Heillä oli jotain asiaa talon johtajalle. Kun he olivat lähdössä pois, Arto ja äiti tulivat heidän luokseen pyytämään heidät kokoukseen, mutta heillä oli kiire saunaan. Mutta kun pyyntö toistui uudelleen, he suostuivat jämään.

Kovia kokeneet kaverit

Hyvä elämä edessä.

   
Yhtäkkiä yksi pojista kysyi: ”Onko tuo Artur,joka istuu nurkassa?” Koska olin huonokuntoinen, niin minä meninkin nurkkaan. Pianhan minä sieltä nousin tervehtimään miehiä. Muutama vuosi sitten nuori mies opiskeli Petroskoissa Tekniillisessä Korkeakouluissa jossa kävin laulamassa Joulunaattona,- näin hän kertoi. Hän muisti minut vuosien takaa. Kysyin, muistaako hän vaikka yhden lauluista. Hän vastasi: ”Kyllä, enemmänkin, mutta yksi laulu erikoisesti jäi sydämelle.” Sen laulun nimi oli ”Jouluyönä”. Säkeistön viimeiset sanat: ”Jeesuksen syntymäpaikasta polku vie Golgatalle ristin luo” järkytti hänen maailmansa. Ja kesän helteessä omakin sydämeni uudestaan murtui, kun sain laulaa hänen pyynnöstä ”Jouluyönä”.

Sitten juttelimme hänen kanssaan ja kävi ilmi, että hän asuu Murmanskin alueella ja on töissä laivatelakalla. Hänellä on vaarallinen työ ja hän tunnisti, että sai voimakkaan kutsun jo toista kertaa ja hän lähti sieltä pois sekaavin tuntein...

Parempi kyyti kuin Uralissa tai Ic:ssä. 

Evankeliumin tähden he ratsastavat.

Kuumaa kesäpäivää  kylänraitilla.

  Puudozista välittömästi lähdin Aunukseen. Siellä Pokajanie-bändinä taivaan alla pidimme oman ohjelman ”On vain kaksi tietä”. Ohjelma oli pidetty Gospel Ridersin” yhteydessä. Heidän johtajansa yllätti meidät, kun teki meille tilauksen,että kun he kokoontuvat seuraavan kerran Maailman laajuiseen tapahtumaan, joka tapahtuu Suomessa, niin meidän bändi on tervetullut laulamaan ja todistamaan. Ja teemmekin näin, jos Herra suo ja elämme. 

Pitkää partaa ja hellehattua

Kesäkuun loppuohjelmana oli telttakokous sarja Prääsän piirissä, jossa mukana olivat Markku, Janne, Minna Kujalat ja Pasi Pulkkinen. He ovat sen kirjan päähenkilöitä, joita me saimme Karjalaan jaettavaksi ja niistä kirjoista olemme saaneet hyvää palautetta. Ystävät, te ette turhaan tänne tulleet! Kiitos palveluksesta, te ette katsoneet henkilöön, vaan puhuitte suoraa värentämätöntä Evankeliumia. Ja kiitos mikserin korjauksesta, kun se oli uusi ja siihen iski salama!

Katsomo joka lämmittää talvellakin.

Ja viimeiseksi: tämä ei ole iskulause, mutta en väsyy kiittämään teitä minun sisareni ja veljeni Herrassa, teitä, jotka olette näkymättömällä rintamalla jajoiden nimiä minä edes en tunne, mutta te uskossa ojennatte kätenne evankeliumin työtä varten. En mielistele, jos sanon, te olette todellisia uskon sankareita ja se asettaa minut vastuulliselle paikalle, koska meillä on kaikki näkevä ja tietävä Jumala! Äitini kanssa rukoilen puolestanne! Kiitos, kun jaksatte kantaa ja kannattaa.

                                                           

Luultavasti Arto joo on se Arto ja Irma

 
Blogin osoite on: http://www.artursoitu.blogspot.com   Siunaavin terveisin veljenne Artur