Rauhan tervehdys, rakkaat veljet ja sisaret!

Tammikuu 2013  jo historiassa. Uusi Vuosi alkoi ja jokainen meistä odottaa jotain, mitä tämä vuosi voi tuoda. Monet pelkäävät kriisiä, toiset ajattelevat ja toivovat, että kriisi on jo ohi, mutta kriisiaikana ja hyvinä aikoina meillä on se Kuninkaan käsky, joka kutsuu eteenpäin – viedä evankeliumin valoa pimeään maailmaan. Vielä kerran kiitos kaikille, jotka olivat vuonna 2012 mukana, mutta tästä vuodesta emme tiedä mitään ja kuitenkin ensimmäinen kuukausi jo mennyt pois.

Sananmukaisesti autonpurkua Muurmannissa

Heinäpaalin jarrut pettäneet liikennevaloissa?

Lapset tykkää Arturista

Keväisiä sointuja.

 Jo tammikuun alussa alkoi mielenkiintoinen matka Murmanskiin ja Murmanskin alueelle. Matka oli mielenkiintoinen jo siksi, kun sen aluen vanhin pastori tietää minusta jo vuodesta 1987. Silloin hän kävi Petroskoissa mummon luona ja kuuli naapuripojilta, että heidän luokassa on joku Artur-poika, joka uskoo Jeesukseen ja soittaa kitaraa. Hän pyysi kysyä täältä Arturilta muutamia Raamatun paikkoja, kun itse yritti lukea tätä Kirjaa. Nuori miehen nimi oli Sergei.

 Artur ja Sergei

  Viime syksynä tämä Sergei, joka tuli uskoon, sai kuulla, että minä olin muutaman kerran käynyt Murmanskissa ja hän löysi minut. Serge soittii ja pyysi minua  Murmanskin alueelle pitäämään Joulutapahtumaa eri kaupungeissa. Kävin siellä mielenkiinnolla. Sain tutustua paikallisiin ihmisiin veljien kanssa. Hyvät muusikot ja laulajat. Kysyin, mitä varten minä tulin tänne, kun itse osaatte laulaa, soittaa ja todistaa ihmisille.  Vastaus oli odottamaton: ”Emme uskalla mennä itse ihmisien eteen”. 

Muurmannin kansaa.

Neon tori

 Tytöt tarkkana.

Toisaalta ymmärrän heitä. Ensimmäinen päivä pidimme harjoituksena ja sitten lähdimme. Pari paikkaa oli niin sanotuksi ”suljetut kaupungit”, sinne tarvitaan erikoislupaa, koska siellä on  Venäjän Ydinsukellusveneitä.

Toiset paikat olivat ihan tavallisia paikkoja. Muutamissa paikoissa Evankeliumi kajahti ensikertaa! – Kiitos Herralle! Blogissani artursoitu.blogspot.com saa nähdä kuvia tästä matkasta. Luterilaisen kirkon pappi pyysi saapumaan kevälläpitämään Murmanskissa ja alueen vankiloissa bändimme evankeliumiskonsertteja. Tästä pitää rukoilla ahkerasti, kun 
pitää taas saada lupia ja sitten itse matka on pitkä ja raskas. 

 Opettelemme evankeliointia.

Myös Murmanskista.

 Usko in iloa olla yhdessä

Tammikuussa oli vielä yksi matka, joka ajottui kuukauden loppupuolelle. Vielä pitempi, kuin Murmanskiin, eli Marinmaalle Joshkar-Olaan, suomalaisille tuttu nimi. Siellä pidimme leirin ja samalla seminaarit niille, jotka palvelevat omissa seurakunnissa. 

Marinmaalla infoa, parituhatta kilsaa Petroskista koilliseen.

 Uskon sotilas

 Väriä ja loistoa.

 Ihmiset olivat eri kaupungeista ja minun seminaarin teemana oli ”Palvelijan epäilykset ja vaikeudet palvelustyössä”. Leirillä oli 70 nuoria ja seminaarissa 30 palvelijaa. Se oli oikein hyvä matka, kiitän Herraa ja veljiä, jotka kutsuivat ja osoittivat minulle luottamusta!
Ikä tuo mukanansa myös fyysisiä vaivoja, jouduin kokemaan oikein inhottavan toimenpiteen – mahalaukun tähystyksen. Todettiin mahakatarri.

 Jossain Jäämerentiellä.

Ystävät, kiitos, kun muistatte minua jatkuvasti! Kiitos rukouksen uskollisuudesta!
Hyvää talven jatkoa ja ymmärrän, että teilläkin, Jeesuksen ystävillä, on paljon kaikenlaisia tuskia ja vaikeuksia, mutta rukoilemme toistemme puolesta!

Karjalasta

Jumalan rauhaa, rakkaat veljet ja sisaret Herrassa!

Kun Joulutunnelma on vielä tuoreena, niin vielä kerran tahtoisin onnitella teitä kaikkia meidän Vapahtajammeja syntymäpäivän johdosta! Venäjällähän Jouluaika ulottuu vielä pidemmälle – seitsemänteen päivään tammikuuta, niin meillä saa onnitella vielä pitkään! Ja toivon myös siunattua Uutta vuotta 2013!
Tänään luimme teidän Presidentin Uuden vuoden puheen ja lopussa sanottu lyhyt lause ”Jumalan siunausta Suomelle” kirpaisi sydäntä. Meille se puhuu, että Suomella on paljon toivoa ja valoa! Presidentin suusta lähtenyt sana merkitsee paljon! Me myös puoleltamme toivomme siunausta Suomelle!

Porojärvelle

 

Porojärven tie.

Joulukuussa sain käydä jälleen Porojärvellä. Kesällä, kun me pidimme leiriä, sinne saapuivat kolme siskoa Suomesta ja meidän yhteistyö meni sujuvasti. Nyt nämä samat siskot saapuivat uudestaan, he olivat tervetulleita pastorin puolesta, ja lyhyen neuvottelun jälkeen yhteisen päätöksen seurauksena oli jatkaa yhteistyötä.

 Porojärven poppoo

 Minä olen kiinnostunut koulutyöstä (harvoin sinne vielä pääsee) ja tämä oli se onnellinen tapaus, kun rehtori oli suostunut Jouluaiheeseen. Sain käydä sielä laulamassa ja kertomassa ja vastaanotto oli enemmän kuin myönteinen. – Kiitos Herralle! Tunnin aikana tilannetta oli seuraamassa vararehtori. Jos Herra suo, niin maaliskuussa Suomalaiset siskot paikallisen seurakunnan kanssa pitävät siellä kahdenpäivän leirin, jossa suomalaisilla on valmistettu oma mielenkiintoinen ohjelma.

Pajuun

 Matkalla Pajuun, 75 km etelään Petroskoista.

Pajun kissat vielä uuninpäällä.

Pajun raittia.

Petroskoin seurakunnan sisarten kanssa (oli myös yksi veli, joka toimi kuskina) kävimme tapaamassa vanhuksia Pajussa. Oi, mikä surkea näky. Aamusta iltaan tarjolla on telkkari. Sinnekin tarvittais sielunhoitaja. Heitä ei ole vaikea vaatettaa, mutta on paljon vaikeampi sulattaa sydämet. Se vaati uhrautumista ja läsnäoloa. Siskot toivat sinne kaikkea yllämainittua, mutta pitäis käydä useammin ja se surkea koti on 70-80km päässä

Pajua.

 Elävä kanava toimii  ilman TV:tä.

Pajussa kahvihetki.

Läskelään

 Läskelään sumussa,suu hymyssä.

Läskelessä saimme iloita yhteisestä uskostamme yhdessa Sortavalan uskovien kanssa, koimme todella kristittyen yhteyttä ja vielä kerran huomasin, että nuorempi sukupolvi on valmis lähtemään liikkeelle, jos löytyy edeltäkävijä, mutta edeltäkävijöille on paljon esteitä, joiten yli pääsee, jos Jeesus on edellä kulkijana. Muureja on paljon. Läskelän pappi on myönteinen evankeliumin työlle ja lausunut meidän ryhmää tervetulleeksi kevätpuolella.Tämä on rukousaihe. Pitkärantaan on myös viranomaisten taholta ovi avautumassa ja olen toiveikkain mielin odottamassa lopullista lausuntoa.

Läskelän hieno kirkko.

Riittävä kokoonpano.

Muutamat teistä ovat pyytäneet, että minä esittäisin konkreettisia rukousaiheita, mutta, rakkaat ystäväni, minulla on semmoinen sisäinen tunne, että te kannatte minua joka askeleella ja tiedätte kaikki minun tieni. Minä kirjoitan näitä kirjeitä myös sillä tarkoituksella, että kirjeen sisällöstä tulevat esille rukousaiheet. Myös minä oletan niin, että muutamat teistä ovat käyneet tässä maassa ja omakohtaisesti tiedätte paikalliset lait. On mahdoton esittää kaikki asiat. Vielä kerran kiitos myötämielisyydestä uskollisuudestanne ja uskalluksestanne vuodessa 2012!

Eräässä laulussa sanotaan: ”Älä turhaan pelkää, mitä edessäsi on, Hän ei sua hylkää, Hän aina läsnä on”... Ja näin Jumala itse opettaa Sanassaan ja rukouspyyntöni tässä kirjeessä on sama, rukoilkaa puolestani, jotta olisin Hengen johdatuksessa. Tarvitsen rohkeutta ja joskus rohkaisua, jota olen tähän asti saanut teiltä runsaasti! Kiitos kovasti! Olen kiitollinen myös niille, jotka jatkavat kannatustani vuodessa 2013! Taivaan Isä palkitkoon teitä runsaasti!
Tuon hartain sydämin kiitoksen teistä Jumalalle, koska kaikki hyvä anti – ensiksikin ystävät – tulee ylhäältä Taivaan Isältämme! Siunausta elämäänne!

Kuvat jälleen blogissa artursoitu.blogspot.fi
Olen kiitollinen myös äidilleni, joka omalla tavalla kannustaa tyotäni: kipuilee ja iloitsee kanssani, saattaa minut asemalle siunaten ja ottaen vastaan iloiten!

Veljenne Artur Soitu.

Siunattu uusi vuosi

Arturin uuden vuoden toivotus !

JOULUKUUN ALKUA

 Jumalan rauhaa, hyvät ystävät! 

Bändi Puudozissa, valtava ponnistus takana.

Iloitsen, että marraskuu on ohi. Oli paljon sadetta ja ulkosauman kautta meille satoi runsaasti myös keittiöön pitkin seiniä ja ikkunaa.Jouduin kamppailemaan viranomaisten kanssa, se vei paljon voimia, tuotti jonkun asteista masennusta ja ulkona joka päivä harmaa taivas ja kurainen maa... mutta ymmärrän, että tämmöisiäkin aikakausia tarvitaan. Taivaan Isä pikkusen koetteli meitä. Tehtäväni puolesta olen iloinen.

 Artur vie evankeliumia.....ei vaan elementtitiivistäjä

työssään.

Kävin samoissa paikoissa, kuin lokakuussakin- Tapasin uusia ihmisiä ja tehtävät olivat erilaiset. Porojärvellä kävin kaksi kertaa, toisella matkallani sinne oli tullut pariskunta Suomesta. He pitivät kokouksia aikuisille ja lapsille - ne olivat erinomaisesti siunattuja päiviä.

 Heikki ja Sirkku, mainio pari.

 Näillä ystävillä oli sekä kokemusta, että Hengen voimaa. Kiitos Heikki ja Sirkku kun sain olla yhteistyössä kanssanne! Käytiin myös Lahkolammella, siellä on pieni lauma noin 12 lammasta ja on myös pikku karitsoita. Kaksi henkilöä jättäytyivät ja heidän puolesta rukoilivat heidän omasta pyynnöstä. Paikallisen seurakunnan veljet pitävät Lahkolammen ystävistä hyvää huolta vaikka ei ole oikein helppo tehdä joka sunnuntai 80 km matka. Muuten, minun autoni (Soopeli on sen nimi) on vanhentunut, eikä enää kykene kuljettamaan niin pitkiä matkoja - niin se nyt on ostettu Porojärvelle ja rupee palvelemaan siellä lähikylissä noin 40-80 km säteellä.

Transportteri lainassa.

Seurakunta elää.

Erkaneminen oli oikein haikea, mutta tämä oli paras vaihtoehto mikä vaan voi olla. Sydämestäni toivon siunausta veljille ja sisarille, jotka tänä päivänä ovat tyytyväisiä, kun saivat "uuden vanhan" kulkuneuvon! Ja vielä iloitsen siitä, että sain mahdollisuuden päästä paikalliseen kouluun kertomaan Joulu sanomaa. Pyydän esirukousta, rohkeutta ja viisautta, koska tämä tapahtuma on epävirallinen. Iloitsen Porojärven seurakunnan puolesta, se on toimiva seurakunta!

Hyvä elämä edessä

 Kakluunista parasta lämpöä.

 Rukoushetki.

Puudozista. Olin puhunut aikaisemmin tästä Karjalan syrjäkaupungista ja haaveilin bändimatkaa, koska - ihme kyllä, mutta siellä on paljon nuorta väkeä. Kirjoitin aikaisemmin, että siellä on käynyt vuosien sisällä eri ryhmiä Suomesta. Mutta nyt ovat jääneet kolme henkilöä, jotka urhollisesti jatkavat työtä.

 Markkinointimateriat

Kova kasaaminen ennen iltaa.

Toimii yli rajojen  - popniitti.

He avustivat Pokajanie ryhmää pitämään musiikki tilaisuuden. Tenho sitä matkaa varten luovutti autonsa ja Arto vaimonsa kanssa tekivät pitkän matkan Petroskoihin, kun hakivat meidät. Olemme erittäin kiitollisia avustanne ja Herra teitä siunatkoon moninkertaisesti! Puudozin suuntautui kolmen auton karavaani. Jännitti kovasti, tuleeko kansa. Ja kansaa tuli. Sali ei ollut täynnä ja se ei ole mahdollistakaan nykyisin, mutta tiedämme, että emme turhaan nähneet vaivaa. Pudoz on polttopiste, joka tarvitsee työntekijöitä ja rukoilemme Elon Herraa, että Hän lähettäisi sopivan vahvan, uskollisen palvelijansa...

Taitava soittoporukka, milloin Suomeen ?

 Jumalan sanaa kulttuuritalolla.

Hieno, kun ensimmäinen päivä joulukuuta alkoi runsaalla lumisateella, ympärillä kaikki on niin kaunista, niinkuin olisimme muuttaneet eri alueelle. Venäjällä talvi on paras aikakausi!

 Evankeliumin julistajat

 Sanoma hyvä, oikein hyvä.

Siunattua ja rauhallista adventtiaikaa kaikille, rakkaat veljet ja sisaret Jeesukessa Kristuksessa! Kiitos rukouksistanne ja siitä, että jokainen teistä ja kaikki yhdessä mahdollistatte tätä työtä!

Artur.

Tahdon elää tämän päivän....

Rauhan tervehdys, ystävät!

On ilo taas tavata kanssanne kertomalla kuukauden tapahtumia. Toukokuussa sain kutsun Inkerin kirkon 400-vuotis juhlaan Kostamukseen. Oikeastaan 400 vuotta Inkerin kirkko täytti viime vuonna, mutta silloin ei ollut mahdollisuuksia pitää minkäänlaisiakaan tilaisuuksia, jopa sen tähden, kun seurakunnalla ei ole omaa kirkkorakennustakaan.

 Kuu,  maa ja seutu.

Karjalaista kylänraittia.

 Ohjelma pidettiin paikallisessa museossa, ja siitä tuli elämys! Inkerin liiton puheenjohtaja kertoi Inkerin kansan historiasta, näytti meille osioita filmistä, joka koskee inkeriläisen kansan historiallisia vaiheita. Olin aivan mykistynyt. Antti Tuhkanen kertoi Inkerin kirkon historiasta. 

 Perinnettä vaalitaan.

 Akustisesti ja ilman voimavirtaa.

 Saimme myös nähdä omin silmin esivanhempiemme vaatetuksen. Kaiken tämän keskellä minulle oli annettu mahdollisuus vapaasti kertoa evankeliumia ja laulaa. Kostamuksessa on useita nuoria, jotka aikovat peruskoulun jälkeen jatkaa opiskelua Suomessa, he olivat siellä mukana. Heilläkin oli ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla evankeliumia. Kaiken tämän teki mahdolliseksi paikallinen seurakunnan pappi Antti Savolainen. Hän paimentaa pientä seurakuntaa . Antti rakastaa Jumalaa ja rakkaus pani hänet miettimään, millä tavalla saisi tuoda uskosta osattomille ihmisille evankeliumin sanoman. Ja 400-vuotis juhla oli otettu aiheeksi. Seuraavana päivänä juhlatilaisuus jatkui Kostamuksen seurakunnan tiloissa. 

 Risti seinässä kertoo..

 

Meillä oli vielä yksi vieras, josta en kerinnyt mainita. Hän on muuttanut Inkerin maalta Suomeen ensimmäisten paluumuuttajien aallossa. On vahvistunut uskossaan ja hänen sydämensä palaa evankeliumin työlle. Hän myös oli todistajan paikalla ja sen tähden iloinen. Pyhänä oli yhteinen Jumalanpalvelus. Tehtiin yhteenveto äsken kuulemasta historiasta, joka kovasti muistutti juutalaisten historiaa… Muuten, kaikille osallistujille lahjoittivat DVD-levyn, se on arvokas ja panee miettimään asioita eri tavalla. Se oli erinomainen kokous. Oman osuuteni päätin Pekka Simojoen laululla ”Tahdon elää” venäjän kielisenä. 

 Taivaallista taidetta ilman digishoppia.

Olin totisella paikalla ja uudestaan esitin itsellen kysymyksen: ”Olenko uskollinen loppuun asti?” Herra Jeesus vahvistakoon jokaisen sydämen ja polttakoon pois kaiken kuonan. Omin voimin on mahdoton päästä perille.

 Kuuraa kukissa.

  Olen lukenut P. Simojoen kirjan ”Jumalan seitsemän silmäniskua”. Olen lukenut sen ääneen, koska äidille ei löydy oikein aikaa ja näkökin on huonontunut.  Muuten sieltä voi lukea ”Tahdon elää”- laulun historian, jonka kerroin myös Kostamuksen seurakunnassa.

 Voi ihanuus, he veisaavat virsiä !!!!

 Värillä on väliä tässä tapauksessa.

Petroskoissa on taas alkanut Alfa-kurssin aikakausi. Meillä on perustettu kaksi ryhmää – nuoret ja aikuiset. Sain itsellenikin hyvää ravintoa, kun valmistauduin aiheeseen ”Kuka on Jeesus?”. 

 

Kesällä, kun Porojärven uskovat pitivät lastenleiriä ( minäkin olin saanut sinne kutsun) tapahtui iloinen yllätys – sinne tuli Suomesta ryhmä ja me jatkoimme kaikki yhdessä leirinpitoa. Nyt kolme sisarusta Suomesta, jotka olivat kesällä leirillä halusivat tulla uudestaan pitämään musiikkituntia lapsille. Rajalla kuitenkin kaksi heistä palautettiin takaisin ja minä jäin ”työttämäksi”, koska olin kutsuttu sinne tulkiksi. Olin iloinen kun sain nähdä uudestaan tuttuja kirkassilmäisiä lasten kasvoja. 

 Iloitaan ristin juurella.

Kesällä, kun esitin kysymyksen: ”Kuka teistä on rohkea kertomaan kotona Jeesuksesta?, niin nousi vain yksi käsi ja se pieni mies piti sanansa, hän kertoi kotona. Ja nyt hänet voi nähdä seurakunnassa istuvan ensimmäisellä penkillä ja innolla laulavan aikuisten virsikirjasta. Siitä leiristä nyt käy paljon lapsia pyhäkoulussa. Ikäluokka on 4-14v. Sain näistä lapsista uutta voimaa ja rohkaisua. 

Pieni mutta rohkea ! 

 "Heraldiset" värit

Paluumatkalla käytin tapaamassa Lahkolammen uskovia. He kokoontuivat kulttuuritalolla, mutta täst´edes jatkavat kokoontumista kotitiloissa, heitä on noin 10 henkilön ryhmä. Tässä yhteydessä tekee mieli sanoa, että 20 vuotta sitten, minä nuorena poikana olin täällä samanlaisten nuorten kanssa ryhmän samanlaisella nimikkeellä – se oli ”Pokajanie” pitämässä ensimmäistä musiikkikeikkaa. Tuntui haikealta…

Hyviä lauluja kuuntelee kaiken ikäiset.

Olen vähän myöhässä kirjeeni kanssa, koska paljon aikaa ottavat myös kulkuneuvot ja joskus tuntuu uupumistakin. Tämän kirjeen lähetän Puudozista, joka on myös 8-tunnin ajomatkan päässä. Nimittäin 23.11 on sovittu pitää ”Pokajanien”-ryhmän evankeliumistilaisuus. Olemme panneet tähän hankkeeseen kaikki pienet voimamme, koska haluamme tuoda maailman parhaimman sanoman mitä parhaimmalla tavalla. Tulimme tänne äitini kanssa tuomaan erikokoisia mainoksia, sopimaan kulttuuritalon johtajan kanssayksityiskohtaisia asioita, myös tapaamme niitä ystäviä, jotka jättäytyivät kesällä.

 Karjalassa ei karpata.

  Minua jännittää ja ajattelisin, että ymmärrätte minua ja uudestaan lähetän esirukous pyynnön, minun uskolliset työtoverini, kiitos etukäteen!

            (Pyydän myös esirukousta myös tämän blogin ylläpitäjän  terveyden puolesta)

                  Rakkain terveisin ja sydämellisin kiitoksin veljenne Herrassa.       Artur.