Tahdon elää tämän päivän....

Rauhan tervehdys, ystävät!

On ilo taas tavata kanssanne kertomalla kuukauden tapahtumia. Toukokuussa sain kutsun Inkerin kirkon 400-vuotis juhlaan Kostamukseen. Oikeastaan 400 vuotta Inkerin kirkko täytti viime vuonna, mutta silloin ei ollut mahdollisuuksia pitää minkäänlaisiakaan tilaisuuksia, jopa sen tähden, kun seurakunnalla ei ole omaa kirkkorakennustakaan.

 Kuu,  maa ja seutu.

Karjalaista kylänraittia.

 Ohjelma pidettiin paikallisessa museossa, ja siitä tuli elämys! Inkerin liiton puheenjohtaja kertoi Inkerin kansan historiasta, näytti meille osioita filmistä, joka koskee inkeriläisen kansan historiallisia vaiheita. Olin aivan mykistynyt. Antti Tuhkanen kertoi Inkerin kirkon historiasta. 

 Perinnettä vaalitaan.

 Akustisesti ja ilman voimavirtaa.

 Saimme myös nähdä omin silmin esivanhempiemme vaatetuksen. Kaiken tämän keskellä minulle oli annettu mahdollisuus vapaasti kertoa evankeliumia ja laulaa. Kostamuksessa on useita nuoria, jotka aikovat peruskoulun jälkeen jatkaa opiskelua Suomessa, he olivat siellä mukana. Heilläkin oli ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla evankeliumia. Kaiken tämän teki mahdolliseksi paikallinen seurakunnan pappi Antti Savolainen. Hän paimentaa pientä seurakuntaa . Antti rakastaa Jumalaa ja rakkaus pani hänet miettimään, millä tavalla saisi tuoda uskosta osattomille ihmisille evankeliumin sanoman. Ja 400-vuotis juhla oli otettu aiheeksi. Seuraavana päivänä juhlatilaisuus jatkui Kostamuksen seurakunnan tiloissa. 

 Risti seinässä kertoo..

 

Meillä oli vielä yksi vieras, josta en kerinnyt mainita. Hän on muuttanut Inkerin maalta Suomeen ensimmäisten paluumuuttajien aallossa. On vahvistunut uskossaan ja hänen sydämensä palaa evankeliumin työlle. Hän myös oli todistajan paikalla ja sen tähden iloinen. Pyhänä oli yhteinen Jumalanpalvelus. Tehtiin yhteenveto äsken kuulemasta historiasta, joka kovasti muistutti juutalaisten historiaa… Muuten, kaikille osallistujille lahjoittivat DVD-levyn, se on arvokas ja panee miettimään asioita eri tavalla. Se oli erinomainen kokous. Oman osuuteni päätin Pekka Simojoen laululla ”Tahdon elää” venäjän kielisenä. 

 Taivaallista taidetta ilman digishoppia.

Olin totisella paikalla ja uudestaan esitin itsellen kysymyksen: ”Olenko uskollinen loppuun asti?” Herra Jeesus vahvistakoon jokaisen sydämen ja polttakoon pois kaiken kuonan. Omin voimin on mahdoton päästä perille.

 Kuuraa kukissa.

  Olen lukenut P. Simojoen kirjan ”Jumalan seitsemän silmäniskua”. Olen lukenut sen ääneen, koska äidille ei löydy oikein aikaa ja näkökin on huonontunut.  Muuten sieltä voi lukea ”Tahdon elää”- laulun historian, jonka kerroin myös Kostamuksen seurakunnassa.

 Voi ihanuus, he veisaavat virsiä !!!!

 Värillä on väliä tässä tapauksessa.

Petroskoissa on taas alkanut Alfa-kurssin aikakausi. Meillä on perustettu kaksi ryhmää – nuoret ja aikuiset. Sain itsellenikin hyvää ravintoa, kun valmistauduin aiheeseen ”Kuka on Jeesus?”. 

 

Kesällä, kun Porojärven uskovat pitivät lastenleiriä ( minäkin olin saanut sinne kutsun) tapahtui iloinen yllätys – sinne tuli Suomesta ryhmä ja me jatkoimme kaikki yhdessä leirinpitoa. Nyt kolme sisarusta Suomesta, jotka olivat kesällä leirillä halusivat tulla uudestaan pitämään musiikkituntia lapsille. Rajalla kuitenkin kaksi heistä palautettiin takaisin ja minä jäin ”työttämäksi”, koska olin kutsuttu sinne tulkiksi. Olin iloinen kun sain nähdä uudestaan tuttuja kirkassilmäisiä lasten kasvoja. 

 Iloitaan ristin juurella.

Kesällä, kun esitin kysymyksen: ”Kuka teistä on rohkea kertomaan kotona Jeesuksesta?, niin nousi vain yksi käsi ja se pieni mies piti sanansa, hän kertoi kotona. Ja nyt hänet voi nähdä seurakunnassa istuvan ensimmäisellä penkillä ja innolla laulavan aikuisten virsikirjasta. Siitä leiristä nyt käy paljon lapsia pyhäkoulussa. Ikäluokka on 4-14v. Sain näistä lapsista uutta voimaa ja rohkaisua. 

Pieni mutta rohkea ! 

 "Heraldiset" värit

Paluumatkalla käytin tapaamassa Lahkolammen uskovia. He kokoontuivat kulttuuritalolla, mutta täst´edes jatkavat kokoontumista kotitiloissa, heitä on noin 10 henkilön ryhmä. Tässä yhteydessä tekee mieli sanoa, että 20 vuotta sitten, minä nuorena poikana olin täällä samanlaisten nuorten kanssa ryhmän samanlaisella nimikkeellä – se oli ”Pokajanie” pitämässä ensimmäistä musiikkikeikkaa. Tuntui haikealta…

Hyviä lauluja kuuntelee kaiken ikäiset.

Olen vähän myöhässä kirjeeni kanssa, koska paljon aikaa ottavat myös kulkuneuvot ja joskus tuntuu uupumistakin. Tämän kirjeen lähetän Puudozista, joka on myös 8-tunnin ajomatkan päässä. Nimittäin 23.11 on sovittu pitää ”Pokajanien”-ryhmän evankeliumistilaisuus. Olemme panneet tähän hankkeeseen kaikki pienet voimamme, koska haluamme tuoda maailman parhaimman sanoman mitä parhaimmalla tavalla. Tulimme tänne äitini kanssa tuomaan erikokoisia mainoksia, sopimaan kulttuuritalon johtajan kanssayksityiskohtaisia asioita, myös tapaamme niitä ystäviä, jotka jättäytyivät kesällä.

 Karjalassa ei karpata.

  Minua jännittää ja ajattelisin, että ymmärrätte minua ja uudestaan lähetän esirukous pyynnön, minun uskolliset työtoverini, kiitos etukäteen!

            (Pyydän myös esirukousta myös tämän blogin ylläpitäjän  terveyden puolesta)

                  Rakkain terveisin ja sydämellisin kiitoksin veljenne Herrassa.       Artur.

Rauhan tervehdys

Rakkaat veljet ja sisaret!

Syyskuu – kaunein vuoden ajoista ! Vihreästä tulikin keltaista, punaista, ruskeata ja vielä monta sävyä! Luojamme ihmeellisellä tavalla loi tämän maailman! Kyllä silmä lepää, kun katselet tätä kauneutta ja moninaisuutta!

 Toi kaverihan osaa soittaa

Minunkin palveluksessa oli eri värejä. Ennen kaikkea iloitsen, että ”sattumalta” sain tutustua Leif Nummelaan. Tulin Petroskoin luterilaiseen kirkkoon tapaamaan Kostamuksen pappia. Sain tietää häneltä, että kirkossa on seminaari ja yllätyin, kun näin että puhujana oli Leif Nummela. ( hänen Cafe Raamattua katsomme useasti täällä TV7-kanavalta). Jäin mielelläni kuuntelemaan sen päivän loppuosan ja koko seuraavan päivän istuin kuuntelijana. Se oli meille 

hyvä anti, joka jatkuu huhtikuussa, jos Herra suo.

Rennolla otteella

Oli hyvä käynti Essoilassa, siellä oli mahdollisuus todistaa ja tutustua lähemmin paikallisen nuorison kanssa ja myös harjoittelimme suomenkielisiä lauluja marraskuun matkaa varten. He lähtevät Suomeen evankeliointi matkalle, siis paikkoihin joihin he ovat saaneet kutsun.

Seuraava kirjeen osa on omistettu Puudozille  Alussa mainitsin, että minunkin työssä on eri värejä ja tämä kyllä pitää paikkansa. Muistatte varmaan, kun heinäkuussa kirjoitin pienestä ”ihmeestä” Puudozissa (kaupunki Äänisen pohjoisrannalla), miten löysimme poikia puistossa ja miten heitä kiinnosti Evankeliumin sanoma.! 

Nuoret kuuntelee aivan oikeesti

Olimme poikien kanssa vähän yhteydessä nettiverkon kautta ja he tiesivät, että olemme tulossa. Heti seuraavana iltana he olivat meillä. Veljien kanssa pidimme heille pienen Raamattuhetken. Jo ensimmäisenä iltana Herra järjesti niin, että pojat polvistuivat ja heistä tuli meille uusia veljiä Kristuksessa! Halleluja! Kiitos Herralle!

Joka ilta he olivat meillä, heillä on kysymyksiä ja todella halu kuunnella ja tietää lisää Herrasta. Eräänä iltana yksi pojista sanoi, että hänen tyttöystävä on kotona ja katsoo Gibsonin Passion of Christ. Sanoin hänelle, että kutsuisi ystävättärensäkin tänne. Seuraavana iltana tämä tyttö tuli toisen ystävänsä kanssa ja myös pyysi rukoilla hänen puolesta. Sen jälkeen, kun hän lähti kotiin, se poika kertoi minulle, että tyttö sanoi hänelle: ”Miksi sinä aikaisemmin et sanonut minulle, että täällä on niin rauhallista ja turvallista.” 

 Puiston pojat uusissa ympyröissä

Viimeisenä iltana suomalaiset ystävät pyysivät mukaan paikallisen pastorin. Hän tapasi nuoria ystäviä ja oli ihmeissään, mistä te löysitte heidät? Vastauksena oli: Puistosta. Hän ihmetteli, kuinka kiinnostuneita he olivat.

Tämän lisäksi heitä yhdistää ......, myös kuusi kirjainta.
-Aivan oikein !

Paitsi näitä iltoja oli muita mielenkiintoisia tapaamisia. Ja kaiken ohella valmistaudumme musiikki ryhmämme kanssa tilaisuuteen, joka kalenterin mukaan on 23.marraskuuta, jos Herra suo. Tässä yhteydessä tarjoan teille taas esirukous aiheen, koska vastustustakin on jo näkyvissä, joista en tässä mainitse, mutta meillä on elävä Jumala ja Häneen me asetamme luottamuksemme.

 Akustiikka kunnossa

Paluumatkalla veljet kovasti halusivat käydä meidän seurakunnassa ja tavata pastorin, mutta tapahtui niin, että ei pastoria, eikä toista pastoria ollut paikalla ja me äkkiarvaamatta jouduimmekin pitämään iltakokouksen itsenäisesti, mutta teimme sen Pyhän Hengen johdatuksessa. Oli oikein hyvä tilaisuus! Erityiset kiitokset pastori Esa-Pekalle puheesta ja kauniista musiikin soitosta ! Kokouksessa mukana oli Jumalan Henki ja tuoreet tunteet. Kiitos veljet hyvästä antoisasta palveluksestanne ! Turhaan, ette tänne tulleet! Tervetuloa uudestaan!

 Lapset hyvässä hoidossa

Heti kokouksen jälkeen veljet käänsivät auton nokan kohti kotimaata tehden vielä minullekin palveluksen, kun ottivat kyytiin. Minun piti olla aamulla Sortavalassa, jossa Kari Pölönen jo odotteli minua tulkikseen ja työapulaisekseen. Paikallinen pastori vaimonsa kanssa ystävällisesti tarjoavat meille kotinsa ja ruokapöytänsä. Herra heitä palkitkoon! Sortavalan Ammattikorkeakoulussa on pidetty kaksi oppituntia ja edelleenkin on suunnitteluissa jatkaa siellä käyntiä.

 Samasta kirjasta

Tapasimme myös luterilaisen seurakunnan pastori Antonin. Oli hyvä iltahartaus, lauluja kitaran säestyksellä, rukousta ja suunnitelmia eteenpäin...

Kiitos Herralle kaikesta ! Oli todella mahtavia hetkiä ja syksyn värejä !

Harmittaa se, että auto melkein koko ajan seisoo paikalla, se ei kestä enää pitkiä matkoja, mutta Puudozia varten Tenho uhrautuu, kun käy hakemassa minut ja tavarani Petroskoista. Kiitos Tenho!

 Puistopojat hiljentyy

 Tenho ja Artur

Kiitos, ystävät, kun muistatte minua rukouksin ja kiitos tuestanne!

Petroskoissa, 1.10.2012. Veljenne Artur.

Jumalan Rauhaa Ystävät Jeesuksessa Kristuksessa

Jyskyjärveltä, onko jossain kauniinpaa!!!

Toivon, että kesä on ollut teille kaikille otollista ja siunattua aikaa. Olette varmaan ennättäneet myös lomailla ja iloita auringosta. Vaikka monilta olenkin kuullut, ettei aurinko kuluneena kesänä juuri näyttäytynyt, olette varmaan siitä huolimatta onnistuneet levähtämään ja iloitsemaan kesän valosta ja lämmöstä.

 Heinät kuivina "pöytään"

Minun kesäni meni hyvin nopeasti, ja olen kiitollinen Herralle kaikesta siitä, mitä Hän antoi tehtäväksi. Elokuun alussa kävin luterilaisen kirkon lähetyskonferenssissa Pietarin alueen Gubanitsan kylässä.

Tiekirkko

 Konferenssiin saapui lähetystyöstä kiinnostuneita eri puolilta Venäjää, ja yhdessä me pohdimme, miten nykypäivänä voisi viedä Evankeliumia tehokkaasti eteenpäin, että kirkkomme täyttyisivät pelastuneista ihmisistä. Konferenssin siunasi ja siihen osallistui piispa Aarre Kuukauppi, joka tervehdyspuheessaan kuvasi puhuttelevasti nykyisen maailmantilanteen ja muistutti Jeesuksen pikaisesta paluusta.

 Kirkkokansaa

Karjalan pappi

Olin hieman hämmentynyt, kun minua pyydettiin laulamaan piispan puheen jälkeen. Olin päättänyt jo Petroskoissa, mitä tulisin laulamaan, mutta kun kuulin esiintymisjärjestyksestä, aloin miettiä, mitkä laulut pitäisi jättää pois ja mitä ottaisin niiden tilalle. Mutta sen jälkeen, kun olin kuullut piispan puheen, ymmärsin kuitenkin, että olin valinnut juuri oikeat laulut, jotka kertovat viimeisistä ajoista ja siitä, miten jokaisen kristityn tulee nousta pahuutta ja syntiä vastaan. Aika kului hyvin nopeasti, mutta konferenssi oli hyvin hedelmällinen, ja minä uskon, että Herra siunaa runsaasti kaikkia osallistujia heidän kotikaupungeissaan ja kylissään.

Tuokio syvimmissä kysymyksissä

Sairaalaevankeliointiryhmän kanssa kävimme Karjalan ja Leningradin alueen rajalla sijaitsevassa Pain kylässä. Siellä on keskus, jossa invalidit voivat oleskella väliaikaisesti. Itse kutsuisin sitä paikkaa ”kyynelten taloksi”. Tämäkin matka oli unohtumaton. Uskon, että muutamat asukkaista saivat kokea lohdutusta siitä sanomasta, jonka heille välitimme.

Sanan kuulijoita

Jo mainittujen lisäksi haluaisin kertoa vielä matkasta Jyskyjärven kylälle, jossa tekee työtä eräs aviopari. Pastorin vaimo on sisar, joka oli yksi aktiivisia avustajiani, kun palvelin Sortavalan seurakunnassa vuosina -95-97. Hän oli kutsunut minua osallistumaan Jyskyjärven Kyläpäiville. Sain laulaa siellä kuusi laulua ja kertoa lyhyesti Keneen ja mihin minä uskon. Juhlan lopuksi, kun minulle ja kaikille osallistujille jaettiin muistolahja, kylän hallintojohtaja pyysi minua tulemaan seuraavanakin vuonna.

Värikkäät kulissit

Kaikenikäistä liikkeellä

Facebookissa eräs nainen Ukrainasta, joka oli katsellut ottamiani valokuvia, kirjoitti: ”Tosi henkeviä kuvia, Artur… Mutta miten ihmeessä teidän ryhmä sopi mukaan tuohon folklore-tyyliseen ohjelmaan? Onko totta, että teidän annettiin ihan rauhassa esittää hengellisiä lauluja?” Vastasin tähän, että kiitän Herraa tarjoutuneesta mahdollisuudesta ja että hengellisiä lauluja voi esittää missä tahansa paikassa ja tilanteessa. Kunpa vain olisi mahdollisuuksia!”

Väkeä kovasti liikkeellä.

 

Irma ja matonpesijä.

Rakkaat ystävät, rukoilkaa, että näitä mahdollisuuksia tulisi ja että Herra itse avaisi ovet! Syys-marraskuussa esimerkiksi on pieni missio Puudozissa ja me kaikki tarvitsemme kovasti esirukoustukea. Eikä vain Puudozin missio, vaan kaikki matkat ja kaikki päätökset tarvitsevat rukoustukea. Herra siunatkoon teitä kaikkia ja antakoon voimia muistaa meitä!

Kiitollisin terveisin – Artur.

Kertokaapa toisille, kuvia saa katsella blogistani www.artursoitu.blogspot.com

Siunattua elokuuta

Rauhan tervehdys, rakkaat ystävät!

Karjalan tyttö

 

Todella mahtavaa aikaa oli tämä mennyt  heinäkuu. Kävin monissa paikoissa viemässä sitä arvokkaasta Ilosanomaa ja nyt  olen itsekin todella iloinen. Näin siksi että niin monet saivat kuulla evankeliumia ja useat niistä ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi Porojärvellä ei ole ollut lasten leiriä kymmeneen vuoteen, mutta nyt paikallinen pastori oli järjestänyt tällaisen leirin ja sinne oli kutsuttu lapsia ns. uskomattomista perheistä. Lapsia tulikin noin neljäkymmentä. Meidän oma joukko oli kymmenen henkilöä Karjalasta ja lisäksi tuli saman verran ystäviä Suomesta. Leirillä oli tarjolla urheilua, musiikkitunteja ja tietysti Raamatun opetusta. 

 Taivastyötä parhaimmillaan

Miehet ja kitarat

Minä pidin uskon veljen kanssa yhdessä musiikkitunteja teltassa. Eräänä päivänä kysyin lapsilta, miten ne tykkävät leiristä. Ja lapset huusivat, aivan totta he huusivat että, ” kyllä, kovasti tykkäämme!” Kysyin, mistä tykkävät enemmän, - ruuasta, urheilusta, musikista vai Raamatun kertomuksista? He huusivat, että ”tykkäämme kaikista!”  Kyllä, lapset olivat tyytyväisiä ja me myös heidän kanssa. 

Poijan kloppeja

Lauluja paremmasta

Artur kylätiellä kitaran kanssa.

Parhaassa iässä, hyvässä seurassa.

Illalla  pidimme herätyskokouksia. Kansaa ei ollut paljon, mutta oli niitä , jotka antoivat elämänsä Herralle ja tästä minä kiitän Jumalaa!

Ennen tätä leiriä ja heti sen jälkeen, kävin vielä yhdellä eräällä toisella leirissä. Sitä pitivät baptistit. Heidän pastori, pyysi minua sinne kertomaan työstäni ja puhua aiheesta: ”Mitä tarkoittaa olla Jeesuksen todistajana tänään”. Siellä oli melkein 100 lasta ja nuoria koko Karjalan ja Murmanskin alueelta. Siellä oli hyvä ilmapiiri ja keskustelut hyviä. 

Leiriläisiä teltan täydeltä

Kun lapsille piti mennä yöpuulle, he tulivatkin vielä luokseni ja pyysivät  että laulaisin yhden laulun, sen jälkeen vielä yksi ja sen jälkeen vielä...

 Lauloin iloisena ja tyytyväisenä, varsinkin kun huomasin lasten keskellä  leirin johtajan, hän myös oli mukana ja kuunteli tyytyväisenä. Lauloin ja ajattelin, minkänlainen ilo olla veljinä Kristuksessa ja viedä  evankelumia kansalle!

Saparot ojennuksessa

Mutta ennen näitä leiriä, kävimme Pokajanie-bändin kanssa Puudozissa "Kaupungin päivänä". Kutsun sinne saimme jo  huhtikuussa, kun kävimme siellä Soinin ja Lappajärven veljien kanssa. Kultturitalon johtaja oli silloin meidän kokouksessa  ja kuuli mun laulut, tykkäsi ja pyysi tulla kesällä. Kerroin hänelle, että voisin tulla bändin kanssa ja hän teki hienosti ja suostui. 

Soita vielä yksi...

Meidän esitys koostui neljästä laulusta ja lyhykäisistä spiikeistäni. Tietysti kansa ihmetteli, kun sai kuulla jotain ihan uutta. Oli semmoisia, jotka eivät tykänneet sanomastamme, mutta oli niitäkin, jotka pyysivät vielä lauluja...vaikka yksi laulu..

 Lavan takana luokseni tuli eräs basisti toisesta (ei gospel) bändistä ja kiitti musiikistamme. Hän sanoi, että "istuin penkillä ja olin kuin liimatettu siihen penkiin", niin kovasti hän tykkäsi lauluista. Jos Herra suo, niin menemme vielä sinne ja järjestämme ison konsertin ja  voi olla, että joku saa silloin herätyksen sydämeen. 

Pohjanmaan  poika (Soinista) ihmettelee

 

Kymmenen päivää myöhemmin taas lähdimme Puudoziin ja siellä tapahtuikin pieni ihme. Samana iltana kun saavuimme perille, Arto Boan kanssa lähdimme samaan puistoon, missä soitimme kaupunginpäivänä. Siellä tutustuimme neljän pojan kanssa ja kysyimme, ”uskotteko Jumalaan?” Pojat vastasivat myönteisesti. Seuraava kysymyksemme oli: ”Tiedättekö,mitä evankelumi tarkoittaa?” - ”Emme” kuului vastaus.

 Keskustelua Äänisen takana.

Sovimme heidän kanssaan tapaamisen ja pari päivää myöhemmin tulimme samaan paikkaan. Heitä oli nyt 15 !  Seuraavan tunnin todistimme heille Jeesuksesta ja lauloimme. Seuraavaksi illaksi kutsuimme heitä paikallisen rukoushuoneeseen juomaan teetä.He lupasivat tulla ja niin he tulivatkin. Meillä oli hyvä ilta ja nyt pitää rukoilla heidän puolesta, että heidän sydämensä olisivat valmiita ottamaan sanoman vastaan. 

 Kesäpäivän ihana hetki

Kun olin reissussa, äitini kävi muutaman kerran  tuperkuloosisairaalassa puhumassa ja sieltä tuli hyvä uutinen – vielä yksi entisten isäksi oli tullut uskoon ja nyt hän jo pääsikin pois sairaalasta. Kiitos Herralle!

Puudozin tulkki, Taimi, josta kirjottin viime kirjeessäni, pääsi myös sunnuntaina  sairaalasta kotiin. Hän kulkee vielä sauvojen kanssa, kuitenkin hän on jo kotona ja pyysi kiittää kaikkia, jotka muistivat rukouksissa.

Minäkin haluan kiittä ennen kaikkia Herraa ja myös teitä rakkaat ystävät, jotka rukoilitte mun selän puolesta. Oli todella vaikea tilanne, mutta nyt on paljon parempi, Herra hoitanut mahtavasti ilman läkkeitä ja leikkauksia. Kyllä minä uskon, että Hän voi parantaa kokonaan, mutta sekin tilanne mikä nyt on, olen siitäkin todella kiitollinen!

 Ei ollenkaan evvk. Aivan oikeesti kiinnostaa.

En kirjoittanut tässä mielestäni kovin paljoakaan, mutta tämäkin mun mielestä on se, mistä voimme yhdessä kiittää Herraa ja samoin omalta puolelta kiitän teitä kaikkia, rakkaat veljet ja sisaret, kun teette mun työni mahdolliseksi! Kiitos teille ja siunatkoon Herra teitä siellä ja meitä täällä! 

Artur  Petroskoista