Artur ja Pokajanie ahkerasti liikkeellä.

  Karjalan pojat kesälaitumella 

”Kuumat” terveiset teille täältä Venäjän Karjalasta! Viime vuonna oli paljon valitusta, kun kesä oli viileä. Nyt Herra antoi kunnon kesän ja taas on valitusta, johon kuuluu aurinkoisia viikkoja peräkkäin ja sen mukaan pölyä ja hikeä. Lämmin vesi Petroskoissa on katkaistu kolmeksi viikoksi. Mutta Herran armo pysyy yhä ja evankeliumin työ jatkuu. 

 Pokajanie on Arturin bändi

 Pokajanie aloittaa

Kesäkuun aikana pidimme telttakokouksia Läskelässä, Koivuselässä, Kinermassa ja Vieljärvellä. Ensimäinen kylistä oli Läskelä. Veljet pyysivät meidän Pokajanie-bändiä ensimmäiseksi illaksi. Konsertimme ja tilaisuus pidimme urheilukentällä. Telttaan tuli porukkaa, ei kovin paljon, mutta kuitenkin paljon lapsia. Lauloimme ja todistimme niille, jotka uskalsivat tulla 

Kylätie 

He tulivat illalla uskoon, molemmat !!!!!!!
 

Kolmen päivän kuluttua Läskelä juhlii Karjalan päivää ja meillä oli hyvä mahdollisuus osallistua heidän juhliin, koska meillä olivat hyvät musiikkilaitteet.

Telttamission jälkeen jatkoin lasten leirillä Savinovon kylässä. Pieni syrjäkylä, mutta sieltä löytyi kaksitoista ihanaa lasta (ks. valokuva blogissa)! Eräs 6-vuotinen pikku tyttö tuli luokseni ja kertoi suuren salaisuuden, että hän rukoilee Jumalaa! En koskaan unohda sen lapsen kirkkaita silmiä ja ajattelin: vaikka hän olisi täällä yksin, sittenkin meidän olisi tultava.

 Jonka teette yhdelle....

Alkukäpistelyä keikalla, kuuluu asiaan.

Kivoja tyttöjä. 
 

Seuraavana pisteenä oli Pudoz. Sinne lähdimme jo tuttujen veljien kanssa, jotka monen vuoden sisällä ylittävät melkein 1000 kilometrin matkan tuodakseen uudestaan ja uudestaan kallisarvoista sanomaa. Paavo, Arto, äitini ja minä lähdimme matkaan. Puudozin maaperä on kova, mutta Herran siunaus oli kanssamme. Lähdin matkaan huonokuntoisena ja paikan päällä sairaus sai minusta otteen ja jouduin tyytymään potilasasemaan. 

Nämä miehet on kavereita.

 Artur soittaa ja kansa kuulee.
 

Mutta kiitos Herralle, että vaikka viimeisin voimin, mutta sain osallistua julkisiin tilaisuuksiin. Shalan kylässä mieleeni jäi eräs tapaaminen. Odotimme tilaisuuden alkua Kultturitalon aulassa ja sinne tuli pari nuorta miestä. Heillä oli jotain asiaa talon johtajalle. Kun he olivat lähdössä pois, Arto ja äiti tulivat heidän luokseen pyytämään heidät kokoukseen, mutta heillä oli kiire saunaan. Mutta kun pyyntö toistui uudelleen, he suostuivat jämään.

Kovia kokeneet kaverit

Hyvä elämä edessä.

   
Yhtäkkiä yksi pojista kysyi: ”Onko tuo Artur,joka istuu nurkassa?” Koska olin huonokuntoinen, niin minä meninkin nurkkaan. Pianhan minä sieltä nousin tervehtimään miehiä. Muutama vuosi sitten nuori mies opiskeli Petroskoissa Tekniillisessä Korkeakouluissa jossa kävin laulamassa Joulunaattona,- näin hän kertoi. Hän muisti minut vuosien takaa. Kysyin, muistaako hän vaikka yhden lauluista. Hän vastasi: ”Kyllä, enemmänkin, mutta yksi laulu erikoisesti jäi sydämelle.” Sen laulun nimi oli ”Jouluyönä”. Säkeistön viimeiset sanat: ”Jeesuksen syntymäpaikasta polku vie Golgatalle ristin luo” järkytti hänen maailmansa. Ja kesän helteessä omakin sydämeni uudestaan murtui, kun sain laulaa hänen pyynnöstä ”Jouluyönä”.

Sitten juttelimme hänen kanssaan ja kävi ilmi, että hän asuu Murmanskin alueella ja on töissä laivatelakalla. Hänellä on vaarallinen työ ja hän tunnisti, että sai voimakkaan kutsun jo toista kertaa ja hän lähti sieltä pois sekaavin tuntein...

Parempi kyyti kuin Uralissa tai Ic:ssä. 

Evankeliumin tähden he ratsastavat.

Kuumaa kesäpäivää  kylänraitilla.

  Puudozista välittömästi lähdin Aunukseen. Siellä Pokajanie-bändinä taivaan alla pidimme oman ohjelman ”On vain kaksi tietä”. Ohjelma oli pidetty Gospel Ridersin” yhteydessä. Heidän johtajansa yllätti meidät, kun teki meille tilauksen,että kun he kokoontuvat seuraavan kerran Maailman laajuiseen tapahtumaan, joka tapahtuu Suomessa, niin meidän bändi on tervetullut laulamaan ja todistamaan. Ja teemmekin näin, jos Herra suo ja elämme. 

Pitkää partaa ja hellehattua

Kesäkuun loppuohjelmana oli telttakokous sarja Prääsän piirissä, jossa mukana olivat Markku, Janne, Minna Kujalat ja Pasi Pulkkinen. He ovat sen kirjan päähenkilöitä, joita me saimme Karjalaan jaettavaksi ja niistä kirjoista olemme saaneet hyvää palautetta. Ystävät, te ette turhaan tänne tulleet! Kiitos palveluksesta, te ette katsoneet henkilöön, vaan puhuitte suoraa värentämätöntä Evankeliumia. Ja kiitos mikserin korjauksesta, kun se oli uusi ja siihen iski salama!

Katsomo joka lämmittää talvellakin.

Ja viimeiseksi: tämä ei ole iskulause, mutta en väsyy kiittämään teitä minun sisareni ja veljeni Herrassa, teitä, jotka olette näkymättömällä rintamalla jajoiden nimiä minä edes en tunne, mutta te uskossa ojennatte kätenne evankeliumin työtä varten. En mielistele, jos sanon, te olette todellisia uskon sankareita ja se asettaa minut vastuulliselle paikalle, koska meillä on kaikki näkevä ja tietävä Jumala! Äitini kanssa rukoilen puolestanne! Kiitos, kun jaksatte kantaa ja kannattaa.

                                                           

Luultavasti Arto joo on se Arto ja Irma

 
Blogin osoite on: http://www.artursoitu.blogspot.com   Siunaavin terveisin veljenne Artur

Prääsä, Murmansk.....

Veljet ja siskot yhdessä

Rauhan tervehdys rakkaat ystävät Jeesuksessa Kristuksessa!

On mennyt puolitoista kuukautta, kun kirjoitin viimeinen kirjeen. Maalis-huhtikuun vaihteessa kävimme veljien kanssa teidän kauniissa Suomessa. Ryhmä koostui eri seurakuntien pastoreista, joiden kanssa edellisenä kesänä kiersimme Karjalan sivukyliä kertoen Hyvää Sanomaa – Jeesuksen Evankeliumia. Suomen matkalla veljet vierailivat muutamissa seurakunnissa, kertoivat Karjalan työstä ja jakoivat ajatuksia Sanasta.

Pyörähdys Suomessa ilmaiskyydillä.

Minäkin sain ilokseni todistaa uskostani, laulaa ja osittain olin tulkin asemassa. Edellisenä kesänä Hyvän Sanoman viesintä vaikeutui teknillisistä syistä, nimittäin oli huonot kaiuttimet, miksauspöytä sekä mikit. Sain haasteen auttaa tällä alueella ja se hanke toteutikin! Saimme ostaa sopivalla hinnalla mainitut vehkeet. Nyt voimme kirkkain äänin ”kaiuttaa” Evankeliumia! Kiitos Herralle, kun Hän mahdollistaa sen jatkaen yhä armonaikaa! 

Public Audio kunnossa

Inspiroiva opetus jää mieleen.

 

Kokeilimme teknikkaa Präsän konferensissa ja jos Herra suo ja elämme, niin 4.6 telttamissiot alkavat ja ensimmäisen illan avauksessa Pokajanie-ryhmällä on vastuu sekä etuoikeus mission avaukseen. Tässä on rukouspyyntömme. Yhdessä tai kahdessa paikassa mukana ovat myös Janne ja Minna Kujala, joiden tarina ”Yksi yö, joka muutti kaiken”, joka on käännetty nyt venäjäksi on painettu ja tuotu tänne jaettavaksi. Vaikka on niitä, jotka puhuvat, että telttakokouksen aika on mennyt ohi, niin sivukylissä tämä käytäntö toimii yhä. Tarvitsemme Pyhän Hengen voimaa ja Jeesuksen läsnäoloa!

Hiilareilla jaksaa.

Pokajanie-bändin matka Murmanskiin ei tapahtunutkaan, kun emme saaneet lupia. Se oli meille todella ikävä asia. Mutta lupasivat, että se tapahtuisi lokakuussa. Tämä on myös rukousaihe. 

 Yksi mahdollisuus  päästä koulun seinien sisäpuolelle, on nimittäin päihdeseminaarin ”varjossa” ja se tapahtuma osui Pääsiäisjuhlan-aatolle. (Venäjällä Pääsiäinen oli vasta 5.5.13).

Nuorissa tulevaisuus.

Uskosta osallinen.

 Sen jälkeen saimme pitää myös leirin, joka sisälsi urheilua, pienille käsityö askartelua ja isojen kanssa saimme puhua elämän tärkeimmästä osasta – uskosta Jeesukseen ja iankaikkisesta elämästä. Samalla matkalla kävimme tapaamassa vanhuksia, siellä saimme iloita Panja-mummosta, joka avoimesti pyysi rukoilla hänen puolesta, jotta saisi synnit anteeksi ja saisi kuulua Jeesukselle. Kiitos Jeesus, se joka tulee luoksesi, Sinä et heita pois! 

Aivan kuin Tiikerit ;)

Murmansk

Pääsiäisen jälkeen sain yksinäisten kutsun Murmanskiin. Se kuului Pääsiäisjuhlan ohjelmaan. Niitä pidettiin muutamassa paikoissa. Koin erikoista siunausta sillä matkalla, jopa junassakin molempiin suuntiin. Ja kuitenkin, meillä on rukous aihe, jotta pääsisimme vielä kouluihin ja muihenkin julkisiin paikkoihin. 

Irma opettaa....

...nuoria ymmärtäen.

Rukouksessa ei ole ikärasismia.

 

Tällä kertaa minun uutiseni ovat tämmöisiä. Tällä väliajalla olemme käyneet äidin kanssa kymmenen päivän lomalla Luvatussa Maassa. Kun kolmen lomattoman vuoden jälkeen sai käydä Israelissa, se oli sanomattoman suuri lahja Isältämme! Uskon, että sieltä vielä tulee hyvä hedelmä – meillä on siellä ystävä, joka ei vielä tunne Jeesusta, mutta sain paljon keskustella hänen kanssaan . Ja hänen sydämensä tuntee vastakaikua!

Joskus uuvuttaa ja jopa masentaakin, mutta jaksammehan rukoillen jatkaa vielä pienen hetken yhdessä eteenpäin Herran tiellä! Siunausta kaikille teille!
                                                                                                             Veljenne Artur.

Huhtikuussa mennään

Rauhan tervehdys, hyvät ystävät!

 Fair play, verkko kestää.

Sählykirkko

 

Taas uudestaan on pyydettävä anteeksi, kun Pääsiäisviikkona olin matkoilla,enkä ehtinyt hyvissä ajoin toimittaa kirjettä ja Pääsiäisonnittelutkin jäivät onnittelematta, mutta Pääsiäinen jatkuu!

Tässä kuussa täytin vuosia  ja toivon saavani viisauttakin lisää. Sanassa sanotaan, että ”Jumalan pelko on viisauden alku”. Sydämestäni kiitän Herraa, kun on hoitanut, johdattanut, kurittanut ja lohdattanut, vahvistanut ja tähän asti pitää omanansa! Minäkin omalta puolelta haluan päästä lähemmäksi Taivaallista Isääni ja kulkea Hänen tietä.

 Veljet jaksaa hiilareilla.

Tässä kuukaudessa meillä oli kaksi leiriä, toinen oli luterilaisen kirkon tiloissa ja toinen oli pidetty Porojärven keskikoulussa.

Ensimmäinen leiri alkoi musiikkifestivaalilla, jossa meidän ryhmä Pokajanie myös osallistui. Sen lisäksi olin etuoikeutettu olla Smeds Pentin ja Terhin tulkkina, he kun pitivät siellä opetusta. Uskalsin olla näiden oikein arvokkaiden ihmisten apuna sen tähden, kun on sama suunta ja hengen yhteys. Noin 25 vuotta sitten Terhi kävi Petroskoissa täynnä Hengen tulta ja intoa. Hän sytytti myös meidät. Me saimme silloin suuria määriä traktaatteja ja hengellistä luettavaa, kun hän ystäviensä kanssa kuljetti niitä mukanansa. Myöhemmin he tulivat jo Pentin kanssa ja me monilla matkoilla saimme olla mukana. Tähän päivään asti olen sydämestäni kiitollinen, kun sain olla heidän mukanansa ja oppia heistä! 

Paistetta ulkona ja sisällä

 

Toinen leiri oli pidetty Porojärvellä. Kuten tiedätte, me emme voi päästä kouluihin, mutta Suomessa on ihana uskon sisar Pirjo ja hänen kanssa vielä kaksi hänen sisarusta (syksyllä olen maininnut heidän toiminnasta). Olen ehdottanut Pirjolle, että jospa kokeilisimme pitää hammashoidon valistustunnin, kun hän ammatiltaan on hammaslääkäri. Hän suostui ja toi mukanansa sisaruksensa ja he pitivät mainion oppitunnin ja havaintomallina ja apulaisina olivat hänen omat sisaruksensa. 

Hammaspeikko lannistuu.

Heidän esityksensä jälkeen minun oli jo helpompi puhua ja laulaa iankaikkisesta Jumalasta, ihmisen Luojasta ja koska ne olivat yläluokkien oppilat, niin he erittäin hyvin ymmärsivät laulujen sisällön. Kiitän Jumalaa ja sisaruksia mainiosta esittelystä, joka tapahtui vararehtorin läsnäollessa ja joka oikein kovasti tykkäsi koko ohjelmasta, mukaan ottajen puheen ja laulutkin. Läsnäolleita koululaisia oli vajaa 60 henkilöä. 

 Puhetta paremmasta

Useita tilaisuuksia.

Myös lapsille

Sen jälkeen me pidimme vielä leirin seurakunnan pyhäkoululaisten kanssa, johon pyysimme myös koululaisia mukaan ja muutamia tulikin. Me pelasimme jalkapalloa ja pidimme hauskaa, mutta tarkoituksena oli keskustella heidän kanssa vapaassa ilmapiirissä ja nuoriso tykkää lauluista. Kiitos, Pirjo, Arja, Erja, teidän uhrautumitestanne! Lukijani, iloitkaa tekin kanssamme!

Maaliskuussa alkoi uusi Alfa-kurssi, johon tuli uusia 10 henkilöä, jotka ovat valmiit kuntelemaan kristillisen uskon alkeita ja lauluja Jeesuksesta. Olen esirukouksen tarpeessa.

 Rukousta ystävän puolesta

Ja vielä yksi ilon aihe. Olemme äidin kanssa kääntäneet kirjasen ”Yksi yö, joka muutti kaiken”. Venäjällä kipeästi tarvitaan henkilökohtaisia todistuksia ja tämä kirjanen kertoo erittäin selkeästi, miten syntinen ihminen voi löytää pelastuksen ja se on kerrottuna tavallisella kielellä, niin, että jokainen lukija sen ymmärtää. Pyydän esirukousta venäläisille lukijoille! Kiitos!

Ystävät, Kristus on ylösnoussut! Hän on totisesti ylösnoussut! Jatkukoon Pääsiäisriemu ja ilo sydämissänne! Jumalan siunausta ja läsnäoloa teille kaikille!

Veljenne Artur.

Maaliskuussa ollaan

Rauhaa ystävät

Taas voin kertoa vähän ohi menneestä helmikuusta. Talvikin näyttä jo välillä ohimenneenä. Ja vaikka säätiedotus lupaa vielä pakkastakin, kuitenkin ulkona kevään merkkejä on jo näkyvissä!

Talvi ei ole kuitenkaan ohi Pochassa

 Eräässä laulussa on sanottu, että ”Kun murtuu kaikki muu jää käsi Jumalan. Kun portti sulkeutuu Hän avaa ikkunan.”. Kun meidän paikoissa joskus ovet on kiinni, niin Herra avaa ”ikkunoita” ja on mahdollisuuksia käydä muuallakin. Viime kirjeessäni mainitsin, että tammi-helmikuun välissä kävin Joshkar-Olassa. 

Joshkar Ola

 Seurakuntaa "Joshkarissa"

 Palvelkaa Herraa

Helmikuussa oli vielä yksi ”ikkuna”, täällä kertaa Arkangelin alueelle, pieneen metsäkylään nimeltä Pocha. Kauniit maisemat, mutta voi sitä ihmisparkojen elämän kurjuutta, monet niistä jo nuorena ovat menettäneet elämän halun. Heillä on jäänyt vain yksi pakopaikka piiloutua elämän todellisuudesta – alkoholi. Kuitenkin kaiken sen keskellä on paikan päällä pieni seurakunta. Jeesuksen omia, jotka myös kärsivät siitä tilanteesta. He haluavat laajentaa rajoja evankeliumin valon viemiseen, mutta tarvitsevat myös työkavereita vierelleen. Itse tunnen, että olimme oikeassa paikassa. Kävimme siellä pikkuryhmänä virvoittamaan heitä ja tulimme yhteiseen päätökseen, että kesällä sinne on järjestettävä vaikkapa yksi julkinen evankeliointi tilaisuus ja jos Herra suo, niin elokuussa lähdemme sinne Pokajanie-bändin kanssa.

 Aivan kuin kaksi enkeliä.

 Vintiöt turvassa

Näissä saa vempuloida.

 Matkalla Pochaan, kävimme myös Pudozin lastenkodissa, jossa on tuttuja ja niin valitettavasti uusiakin lapsia. Saimme vihdoinkin perille toisen osan kiipeilyvoimistelutelineen, ensimmäisestä otin kuvan. Kiitos meidän porukalle - Sepolle ja Markuille, kun kutsuitte matkaan ja kävitte kanssani Puudozissa! 

 Seurakunta yhteyttä

Noin kymmenen vuotta sitten, kun pidin Raamattutunteja yhteiskristillisessä keskuksessa Petroskoissa, mun ryhmässä oli eräs tyttö, joka tuli uskoon siellä ja kertoi mulle poikaystävästään, joka ei ollut uskossa ja oli hänelle vihainen uskoasioista. Puhuin sen tytön kanssa muutaman kerran ja rukoilin tämän pojan puolesta. He opiskelivat yliopistossa ja ajatuksia oli tulevaisuudessa mennä naimisiin, mutta nyt se tuli mahdottomaksi, koska tyttö tuli uskoon. Poika halusi nähdä sitä vihollista, joka johti harhaan hänen tyttöystävänsä ja kerran hän tulikin kuntelemaan ja jäi kiinni. Hänestä tulikin vielä innokkaampi Jeesuksen seuraaja.

Tilat täytetään eturivistä...

 Tulevaisuudessa he menivät naimisiin ja nyt nuori perhe palvelee Herraa seurakunnassa ja mies kulkee syrjäkylissä julistamaan Sanaa diakonin virassa. Minulle on ilo ottaa vastaan niitä työmahdollisuuksia, mitä hän voi tänään tarjota. Ja niinpä kävimme kahdessa kylässä. Oli todella hyviä tilaisuuksia, huomasin, että ihmiset virkistyivät. Ensimmäisessä paikassa (siellä on oikein pieni seurakunta) Jumalanpalveluksen aikana tuli eräs mies, häneltä puuttuu jalka, syystä kun neljä vuotta sitten hän humalassa nukkui hankeen ja paleltui.

 Ristin luona.....

 Jumalanpalveluksen jälkeen minä lauloin ja välillä puhuin. Kun päätin oman osuuteni, se mies pyysi, että minä laulaisin vielä kerran ”sen ensimmäisen laulun”. Laulun nimi oli ”Via Dolorosa”. Kun lauloin sen vielä kerran, huomasin, että mies hiljaa itkee. Sen jälkeen meidän kokouksemme siirtyi teepöydän äärelle. Pyysimme mukaan myös tämän miehen, mutta hän kieltäytyi sanoen, että hänellä on kiireinen asia. Kaikki kaunis ja hyvä myös loppuu ajallansa ja niinpä mekin jouduimme lähtemään kotiin päin ja ulkona me näimme sen saman miehen kaupan luona. Eräs sisarista sanoi: ”Taas on ostanut viinaa”. 

 Pochasta

Kun lähestyin häntä aikoen sanoa hänelle näkemiin ja toivotta siunausta, hän ojensi kätensä, jossa oli arvatkaa,   kakku !

 Jumalan sanaa

 Tässä lukee, että....

Onneksi, sisar oli väärässä, mies osti kakun meitä varten… Hän ja monet hänen kaltaisensa jäävät odottamaan Hyvän Sanoman tuojia. Toisessakin paikassa oli hieno käydä. Se oli minun lapsuutenikylä Chalna, jonne on myös ajatuksia tulla Pokajanien kanssa, jos Herramme suo ja jos saamme viranomaisilta luvan. Tämmöiset uutiset, ystävät tällä kertaa. 

Hyvää ja siunattua kevään alkua teille kaikille! Muistamme äidin kanssa teitä rukouksissamme! Kiitos, kun te muistatte meitä ja tämän työn!

Veljenne Artur.